Joulunseutu 2020

Energiapommeja ja vanhoja muistoja.

Jos hyvää tahtoa ja mielikuvitusta löytyy, viereisessä kuvassa voi nähdä Uukuniemen kirkon. Viime Uukuniemi-juhlat jäivät koronan takia pitämättä, mutta edellisiltä ostin paikkakunnan kirkon muotoisen piparkakkumuotin.

Vuoden 2016 joulun vietimme Uukuniemellä Vanhassa kanttorilassa, ja ennen suunnitelman toteutumisen varmistumista lupasin tehdä piparkakkutsasounan, jos Uukuniemelle jouluksi pääsemme – Kirkonkylän tsasouna kun oli silloin juuri valmistunut. Ja kun tosiaankin elämäni ensimmäisen kerran pääsimme Uukuniemelle joulunviettoon, aloitin ikonimaalausharrastukseni pursottamalla kaksi Kristus Kaikkivaltiaan kokovartalokuvaa piparkakkutsasounan seinään, koskapa mallissakin sellaiset oli.

Nyt on niin onnettomasti, että emme kumpikaan tämän talouden asujain satu pitämään piparkakuista. Lusikkaleivät ovat parempia, ja niinpä yritin nyt sitten painella kirkkomuottiini lusikkaleipätaikinaa. No, kyllä siitä jotain tuli, mutta en tehnyt kuin yhden 'lusikkaleivän' tarpeet, sillä nämähän ovat aika isoja, ja kun päällekkäin tulee kaksi 'leipää' ja väliin vadelmahilloa, niin on siinä syömistä. Pistellään aaton aamukahvilla tämä kirkko isännän kanssa puoliksi poskeemme.

Samalla, kun ostin kirkkomuotin, ostin myös Karjalan käkösen muotin. Nämäkin ovat lusikkaleiviksi mielestäni aika isoja, mutta tulipahan kokeiltua. (22.12.2020)

 

 

 

 

Iloista ja valkeaa joulua!

 

Tarkkaavainen katsoja saattaa havaita oheisessa kuvassa joulukuusta ihailevan pienen valkoisen koiran H:n kiehkuralla. Meillä oli aikanaan tuollainen koira. Noista ajoista isäntä sanoo, että " kun olin Heinolassa pienen valkoisen lamppuharjan näköisen koiran palvelijana".

 

Tämä kotieläimemme ei pitänyt joulusta laisinkaan. Meillä oli tuohon maailmanaikaan iso olohuone ja siellä kaksi isoa valkoista mattoa, ja niistä vähintään toiselle lemmikkimme kusi kesken joululavastamisen. Se ei ollut millään muotoa tulkittavissa vahingoksi, sillä se odotti, että huomasimme sen olevan keskellä mattoa, tuijotti sitten silmiin ja laski lastinsa.

Mutta jouluhan on tällaista lavastamisaikaa. Idyllit pitää sitten jättää vain tähän yhteen kolmen päivän rupeamaan. Muuten idyllit muodostuvat vaarallisiksi ja hämärtävät todellisuudentajun. (24.12.2020)

 

Välipäiväahkerointia

 

Tässä ovat menneet joulut ja välipäivät siihen, että olen lähinnä kirjoittamisen ilosta saattanut vanhojen Uukkari-blogikirjojemme tekstejä "julkaisukelpoiseen" muotoon. Tokihan ne on omakustanteina jo kerran painatettu, onneksi pieninä painoksina, sillä niihin oli mätetty tekstit jotakuinkin sellaisina kuin ne oli blogeihimme oli kirjoitettu, ja kaikkihan sen tietävät, että netissä on pelkkää paskaa.

Tämä nyt kirjoittamisen ilosta syntyvä versio tulee sisältämään lähdeviitteet ja kirjallisuusluettelon, ja sitä varten olen joutunut tarkastamaan ne lähteet. Ja kyllähän niistä meidän jutuista kaikenlaista soopaa löytyy…

Samaan syssyyn olen tarkastanut sukupuulakanaani, ja siinähän on ihan hirmuisesti virheitä! Monet ovat lyöntivirheen tyyppisiä, osa johtuu copy-paste'aamisesta, jossa on unohdettu mennessään, mitä silpuista on ollut tarkoitus pitää sellaisenaan ja mitä muuttaa…Sukupuulakanasta puuttui kokonaan jopa Haminan rauha, mikä on jotakuinkin letaalia, ja se lienee tapahtunut siten, että olen yhdistänyt vahingossa Haminan rauha - ja Vanhan Suomen yhdistymis -tekstit toisiinsa, ja välistä on tempautunut tavaraa pois niin, että on syntynyt todella erikoinen tulkinta Suomen historiasta. Mutta onneksi lakanaani ei ole nähnyt kuin H, ja hän tietää jo entuudestaan, että olen idiootti.

Mutta asia etenee ja on todella hauskaa.

Välissä tein loppuun yhdet virkatut nilkkasukat ja sorttailin vanhjoja lankoja sen mukaan, että saan puuvilla- ja akryylilangoista vielä yhden sängynpäälystyynyn, jahka kutomo aukeaa. (29.12.2020)


Vuoden ensimmäistä huomenta tykkylumijuhlapukuun sonnustautuneesta Savosta!

 

Vuosi ei alkanut ihan parhaalla tavalla siinä mielessä, että yksi pariskunta koirineen ajoi tuossa meidän mutkassa jontkaan klo 02 viimeyönä.

 

Teiden talvikunnossapito on nykyisin suurempi haaste kun kaksi-, kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin muinoinhan tiet eivät talvisin jäätyneet ja sulaneet ja jäätyneet ja sulaneet välillä siihen päälle märkää lunta sataen ja polannetta muodostaen. Ennen keli pysyi koko talven muutamia harvoja poikkeuspäiviä lukuunottamatta pakkasella ja satava lumi oli kuivaa.

 

Saa nähdä, miten pääsemme täältä maaseudun rauhasta itsekään pois...

Koska mihinkään reissuun tuskin on aihetta lähteä tänä alkaneenakaan vuonna, nautimme matkakorvikkeeksi aamiaisella oheisia rahtopiiruita. Keittokirjanen, jonka mukaan ne on valmistettu, on kotoisin Aunuksesta ja ostettu suoraan sen koonneelta Nikolai Zaitsevilta, jonka järkyttävän kauniilla käsialalla kirjoitetulla omistuksellakin vihkonen on varustettu.

Rahtopiiruat ovat tiukkaa tavaraa, joten pitkään aikaan ei tarvits ruveta lounasta ajattelemaan.

Vihkosessa on myös mielenkiintoinen juhlakahvileipä- tahi jälkiruokaleivonnaisresepti, rouzointshiekat. Pitää kokeilla niitäkin joskus.

Mutta nyt hyvää alkanutta vuotta 2021. (1.1.2021)