Syyshommat jatkuvat aina vain

Eiköhän näiden pitäisi pitäisi jo ruveta loppumaan?

Tulimme viikonlopuksi Suonenjoelle pääasiassa Kutvos-näyttelyn takia, mutta oli hyvä muutenkin, että tultiin, sillä emme olleet vielä varautuneet jyrsijäongelmaan, joka nyt siis paljastui ja saatamme yrittää varautua siihen.

Saman tien tuli kerättyä lisää puolukoita. Niitä on valtavasti, ja jäi vielä. Nyt keitin puolukkasaaliini mehuksi nyt vain mehumaijassa, ja laitoin sekaan ne muutamat mustikat, jotka vielä löytyivät sen jälkeen, kun olin juuri hetki sitten mielestäni tyhjentänyt niistä koko tuon isännän metsäpalstan. Joten onneksi ei tullut pyyhittyä tuvan lattiaa vielä viime kerralla, vaan vasta nyt, kun tämä ennakoimatonkin mehustusrupeama oli ohi.

Harvoin, muuten, pääsee mustikkaan lokakuussa. Siispä keräsin niitä tänä historiallisena hetkenä niin paljon, että sain oikein mustikkapiirakan, ja kun minä teen mustikkapiirakkaa, 24-senttiseen irtoreunavuokaan menee kaksi litraa mustikkaa Aune-tädiltä saadun ohjeen mukaan valmistetun, kaurapitoisen piirakkapohjan päälle.

Kukkapenkki meillä on yleensäkin sekaisin, sillä sinä kasvaa epätavanomaisesti mm. oreganoa ja salviaa, jotka normaalisti pidettänee ryytimaassa. Nyt kukkapenkki oli aivan erityisen sekaisin, sillä salvia oli tullut siihen johtopäätökseen, että on kukinta-aika.

Suurta hämmästystä olen kokenut siitäkin, että syysasterit ovat aivan poikkeuksellisen näyttäviä tänä vuonna, vaikka ne kasvavat pitkän horsman seassa vanhalla mansikkapellolla.

Vaahteranlehtiseppeleetkin on nyt tehty, 4 kpl. Niiden tekeminen on hyväksi näppivoimille, joita täytyy tässä vanhetessaan jo ruveta ajattelemaan, niitäkin.

Nyt on kaalilaatikko uunissa ja lettutaikina turpoamassa. Kyllä minä olen taas ehtoisa emäntä...(4.10.2020)

 

 

 

 

 

Mikrobinsietokunto romahtaa koronaeristyksessä?

 

Jo pari viikkoa sitten julistin tänne blogille, että syyshommat olivat sitten siinä.

Olin unohtanut haravoimisen. Se unohtui, sillä viime syksynä jäi haravoimatta, kun maalasin transsissa ikoneita Valamossa. Nyt pisti ikävästi silmään etenkin pihlajarykelmämme aiheuttama maailmanlopun maisema, ruskeanvioletti maanpinta koko etupihalla.

Läksin sitä paitsi vielä marjaankin. Olin jo pari viikkoa sitten tehnyt yhden erän tänne blogin kommentteihin Ailan laittaman reseptin mukaista, konjakilla ja kanelilla maustettua, puolukkahilloa. En ole päässyt maistamaan sitä ohjeistetussa käytössään riistan kanssa, mutta lempisyysruokani, ryynittömän kaalilaatikon, kera se on kerrassaan mainiota, joten minun piti käydä keräämässä lisää puolukoita. Keräsin saman tien kaksi litraa mustikoita piirakkaan. Hyviä mustikoita. Toki joku vetinen seassa, mutta hämmästyttävän napakoita. Oli erikoista poimia mustikoita villakaulaliinassa. Mutta hirvikärpäset olivat kyllä edelleen hollilla päivystämässä marjastajia.

Korona on selvästikin jäänyt elämäämme. Minua huolettaa sen torjunnan aiheuttama yleisen hygieniatason hirmuinen nousu, koska minun immuunijärjestelmäni on jo ennestään yliherkistynyt "käytönpuutteesta", ts. olen allerginen jotakuinkin kaikelle. Muodostuu ongelmaksi, mistä saada mikrobeja pommittamaan immuunijärjestelmäänsä sen verran, että sen kunto säilyy edes ennallaan.

Olen nyt mikrobialtistusta saadakseni tyhjennellyt komposteja ja siirrellyt niitä eri paikkoihin. Meillähän on tässä permakulttuurissamme erilaisia komposteja, olisiko kuusi erityyppistä kaiken kaikkiaan. Lehtikompostejakin on kaksi erilaista, yksi häkki hyvin kuiville lehdille siltä varalta, että talvella sähköt katkeavat tai putket jäätyvät ja joudumme ottamaan käyttöön ulkohuussin, johon tarvitaan kuiviketta, tässä tapauksessa nyt sitten pihlajanlehteä.

Parin päivän urakkana on ollut tehdä pitkästä aikaa myös ns. kiinalainen kohopenkki. Muistan kyllä vannoneeni, etten enää viljele täällä mitään, mutta voihin siihen kohopenkiin jonkun kurkun laittaa. Kurkut, nimittäin, viihtyvät sellaisessa hirmu hyvin. On niitä kompostin sisältöjä siirtyillyt vanhalle kasvimaallekin…pirskatti…

Nyt minä kyllä jo haluaisin talviunille. Nastarenkaatkin on jo nostettu esille. (17.10.2020)