Kun eilen olttiin selvitty melkoisesta sivuteiden auton helmat ylittävistä sohjomassoita, kaivoin hartioitani rentouttaakseni esille vanhan CIA:n vuoden 2012 tilastoihin perustuvan infograafisen pläjäykseni. Se on yhdistelmä Euroopan, Lähi idän ja vähän Aasian ja Afrikankin puolen uskonnollisista oloista ja bruttokansantuottista per capia naitettuna väestömäärään eli siihen absoluuttiseen määrään henkilöitä, joka sitä bkt/capitaa nauttivat. Piirtelin päälle nyt lyijärillä uudet boxit koskien vuotta 2022, joskin käytin väestämääriin YK:n arvioita, ja bkt-osaston arviot otin Maailmanpankilta.

Bruttokansantuotteet ovat kasvaneet hurjasti. Esityksessäni on kaksi maata, joissa bkt/capita on laskenut, ja ne ovat Libanon ja Sudan, ja varmaan sama on tilanne Libyassa ja Syyriassakin, joista ei ole kaikkia tietoja saatavilla.

Kasvuvauhdit ovat hirmuisia niissä lähinnä pohjoisen Euroopan maissa, joissa väestöt kasvavat hitaasti. Norja, Irlanti ja Tanska ovat ihan mahdottomia petoja, samoin kuin tietysti Sveitsi ja Luxemburg, mutta ne eivät oikein nyt liity tähän meneillään olevaan maailmanpoliittiseen kuvioon, koska kieltäytyvät kuulumasta. Niin rikas kuin onkin, Sveitsi saattaa vielä saada tässä jonkin verran turpaansa, koska se suojelee venäläisten oligarkien omaisuuksia. On se Sveitsi kyllä paska maa...

Entisistä itäblogin maista Slovenia ja Tsekki on jo hyvin lähellä pohjoiseurooppaalaisia lukuja, ja Liettua tulee ihan siinä perässä. Tänään iltapuhteena pistän rasteria niiden maiden päälle, jotka kuuluvat yli 50 000 bkt/capita -kerhoon.

Ei tarvitse nalkuttaa siitä, että ostobarometrillä korvattu luku olisi parempi kuin suora bkt/capita; niitä lukuja on saatavilla, mutta itse pidän tärkeämpänä väestörakennetta eli sitä, minkälaisilla elämäntarpeilla olevaa väestöä on käyttämässä maan varoja. Rahalla saattaa jossain päin maailmaa saada hyvinkin paljon enemmän kuin jossain toisessa paikassa, mutta myös väestö voi olla kovin nuorta, joten sen nuoren väestön on pakko saada aika paljon suhteessa ikäihmisiin – tämä mielestäni kumoaa sen ostobarometrillä korjatun luvun edut.

Tätä kirjoittaessa minulla on ollut pingottumassa akvarellipaperi. Rupean nimittäin tässä pyhäpäivän ratoksi piirtämään paperinukkea, mikä on aika paljon tärkeämpi asia kuin maailman epätasa-arvoisesti kasvava varallisuus. Mutta jos värin kuivumista pitää paperinukkeprojektissa välillä odotella, saatan hyvinkin piirrellä niinä hetkinä diagrammiini väestörakennelootat sekaan. Priorisointikysymys…

Kuvastani puuttuu Mongolia, olenhan väsännyt sen siinä heti noiden CIA:n vuoden 2012 lukujen tultua saataville. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, kuten se, että ihan viime vuosina on käynyt ilmi, ettei Jangtsen kuuluisa Kolmenrotkon pato ole täyttänyt vesihuollossa niitä odotuksia, joita siihen astetiin, vaan sinne Chongqingin nurkille on iskenyt kuivuus. Usein tällä blogilla toistamani hypoteesi kuuluu, että Kiina yllytti Venäjän sen turhamaisuutta hyväksi käyttäen hyökkäämään Urkainaan tietoisena siitä, että sen seurauksena länsi lisää Venäjää kohtaan niitä sanktioita, joita länsi jo Krimin miehityksen tiimoilta aloitti, mikä ajaa Venäjän suunnattomiin velkoihin Kiinalle. Eilen Yhdysvaltojen asettamat pakotteet sitten tekivät sen: ne mm. iskivät Venäjän mahdollisuuksiin edes teknisesti hoitaa maksujaan Kiinalle. Ja kiinalaiset eivät anna ilmaiseksi kenellekään mitään.

Minun hypoteesini mukaan Kiina ottaa pian isovelimäisesti yhteyttä Venäjään ja lohduttaa, että ei se mitään, Venäjä voi maksaa sitten kun jaksaa, ja sillä välin koroista jonkun pikku osan Venäjä voi kuitata sillä, että Kiina voi kääntää muutaman Siperian joen. Olen katsellut karttaa, ja minun maantieteestä mitään ymmärtämättömään silmääni näyttää siltä, että ne joet pitää suunnata kulkemaan Mongolian läpi. Mongolia on iso, harvaan asuttu maa – väestöä on 3.4 miljoonaa. Bruttokansantuote per capita on ollut vuonna 2022 14 230 dollaria.

Mutta nyt on akvarellipaperi lähes kuiva. (25.2.2024)