Kässät 24

13.02.2024

Keramiikka on elämänkatsomus – ainakin jos sen niin päättää ottaa.

Vihdoinkin olen saanut jotain harrasteltua loppuun kuluvan vuoden puolella.

Se ei suoraan ulospäin näy, ellei satu tietämään…mutta tämä oli todella iso urakka. Kaksi mitätöntä kippoa. Dreijattu ensin, mutta sitten se vasta alkoi.

Dreijaamisen jälkeen tähän on sovellettu monenlaista tekniikkaa, joita en nyt jaksa kaikkia selostaa, mutta maailmankatsomuksellinen osuus on siinä, että viimeisimmissä vaiheissa kuviointia en ole nähnyt edellisten vaiheiden tuotoksia, sillä sen jälkeen, kun päällä on ensimmäinen lasitekerros, se on – vaikka sulaisi viimeisessä poltossa kirkkaaksi – täysin läpitunkematon paksu lasijauhepinta. Ihmisellä on aivot päässä, ja niillä aivoilla on kyky luoda mielikuvia myös asioista, jotka eivät ole näkyvissä. Ja tässä tapauksessa näkymättömät asiat olivat jossain vaiheessa ikään kuin järjestelmiä, jotka vaikuttivat loputulokseen, mutta joiden suora toiminta ei enää silmin erottunut. Se piti yrittää ikään kuin ennustaa. Ja kuten elämässä itsessään, paraskaan ennustus ei koskaan toteudu tarkalleen.

Tällaiset olivat nyt siis monimutkisen sokkomaalailun tulokset tällä kertaa.

 

Astiat ovat aika isoja. Mukiin tai syvempään kulhoon, miten sen nyt ottaa, mahtuu reippaan reilu puoli litraa nestettä, joten siitä saa jonkinlaisen mittasuhteen. (11.02.2024)

Viimeksi muokattu: 13.02.2024
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 14 / 39 Seuraava sivu »