blogi/etusivu

Eilen illalla kävimme kuuntelemassa jälleen yhden puheenvuoron aiheesta Suomen sisällissota 1918, tällä kertaa Rouvasväen yhdistyksen liian pienessä tilassa, mutta muuten Minna Canth Kuopio ry:n ja Rosebudin erinomaisesti järjestämässä tilaisuudessa. Puhujana ollut Teemu Keskisarja pitää tottunesti vähän särmikäitä yleisötilaisuuksia, ja nytkin hänellä oli aika räpsäkkä tulkinta sitä, miksi ihmeessä piti ruveta sotimaan keskenään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun maalle oli saatu itsenäisyys.

Perinteisesti vallalla on ollut voittajien tulkinta niin kun aina on, ja sehän on tässä tapauksessa se, että punaiset nousivat laillista esivaltaa vastaan. Torpparilaki oltaisin ennen pitkää saatu, samoin uusi kunnallisvaalilaki oli jo tuloillaan, joten kaikki punaisten vaatimat uudistukset, joihin he sitten sodan jälkeen taipuivat, oltaisiin (muka) tehty, vaikka punaiset eivät olisi niiden puolesta itseään valkoisilla tapattaneet. Jostain syystä Keskisarja ei nähnyt elintarviketilannettakaan syynä punaisten nousuun.

Keskisarjan mukaan syy Suomen sisällissotaan talvella 1918 oli se, että tsaarin armeijasta oli jäänyt työttömäksi isohko määrä upseereita, etenkin Mannerheim, ja nämä päättivät tehdä aktiivimallit eli työllistyä uuden Suomen valtion palvelukseen aloittamalla sisällissodan, jossa voivat osoittautua sankareiksi ja siten parantaa tulevia yhteiskunnallisia asemiaan ellei jopa tehdä itsestään korvaamattomia uudelle valtakunnalle.

Sen verran tämä meni pieleen, että Mannerheim oli kuvitellut voittavansa tällä tempullaan jo heti vuoden 1919 presidentin vaalit – vaikka kylläpähän hän sitten tuonnempana senkin viran sai.

Viimeksi muokattu: 23.02.2018
Kommentit (0)
1 / 36 Seuraava sivu »