blogi/etusivu

Uukuniemi-kirjan dead line on siirtynyt pariinkin kertaan. Nyt se näyttää kuitenkin valmistuvan, ja toissapäivänä oli edessä selvitykset viimeisestä kuvasta, joka koski Veikko Ivanoffin pöydältä ottamaamme kuvaa. Olimme nimittäin käyneet haastattelemassa häntä kirjaa varten viime keväänä. Hän tiesi hyvin sen tragedian, mikä äitini perhettä oli hänen nyt asumansa tilan suhteen kohdannut ja selvensi meille joitain yksityiskohtia, joita olinkin jo ehtinyt maakunta-arkistossa ihmetellä.  Hän jopa kaivoi meille kirjaan kuvattavaksi äitinsä hiihtokilpailupalkintolusikankin, joskaan sitä kuvaa kirjaan ei nyt tule.

Mutta nyt tarvitsin vielä tietää yhdestä hänen pöydältään ottamastamme asetelmasta, keitä kenties olivat asetelmaan kuuluneen valokuvan henkilöistä eräät. Niinpä otin puhelimen kysyäkseni asiaa, mutta muuta ei kuulunut kuin että numero ei ole käytössä. Se oli vähän outoa, sillä olihan sama numero toiminut aiemmin. Rupesin tarkastamaan sitä kuitenkin Fonectasta, jossa sen kohdalla luki että Veikko Ivanoffin perikunta.

Ei voinut olla totta. Soitin Alille, ja totta vie, aggressiivinen syöpä oli vienyt Veikon muutamassa kuukaudessa, ja hautajaiset olivat olleet viime lauantaina.

Hyvää matkaa Veikolle!

Ja muille hyvää pääsiäistä.

Tein meille oheisen pääsiäiskakun. Keltaiset ruusut ovat äitivainaan vakiomallia, tehdyt säilykepersikkasiivuista. Vihreä on elintarvikevärillä värjättyä mangososetta. Tämän kanssa kippistämme illalla maljan niin omien sukulaisvainajiemme kuin Veikonkin muistolle. Ja valmistuneelle Uukuniemi-kirjalle, jonka yksi kuva jää nyt vähän vajaille tiedoille. Edessä on vielä oikoluentaa, mutta ensi viikolla kirja lähtee painoon.

Viimeksi muokattu: 30.03.2018
Kommentit (2)
« Edellinen sivu 2 / 30 Seuraava sivu »