Olen lukemassa Anil Sethin teosta Sinuna oleminen – Tietoisuuden uusi tiede. Se on kirjoitettu etupäässä tekoälyn uhat tai mahdollisuudet mielessä, mutta on yleisemminkin kiinnostava.

Sethin visio perustuu vanhalle, jo alkujaan Platoniin jäljitettävälle ajatukselle, että ihmisellä ei ole pääsyä todellisuuteen sellaisenaan, vaan hän kehittelee aistiensa kautta saamastaan puutteellisesta tiedosta arvauksia siitä, mitä maailmassa on, mitä siellä tapahtuu ja mitä siitä on päteltävä yksilön elossapysymisen edistämisen kannalta. Seth ilmaisee asian käyttämällä sanaa hallusinaatio, niin epävarmasta projektista on kyse.

Tietoisuus tulee mukaan kuvioihin siinä, että ihminen pystyy muistamaan, miten asait ovat ennen sujuneet ja tekemään aiemman kokemuksen mukaan enemmän tai vähemmän perusteltuja ennustuksia siitä, mitä kannattaa tehdä nyt ja vastaisuudessa olettaen, että asiat ovat muuten ennallaan. Tietoisuuden hallusinaationomaisuus selittää sitäkin, miksi me ihmiset toimimme niin eri tavoin – jokaisella on omat hallusinaationsa – eli me emme jaa toistemme mielensisäisiä todellisuuksia kuin pieneltä osin. Hallusinaatioiden sisältöihin vakuttavat monet asiat kuten arvot, kulttuuri yms., samoin kuin se, millaisen osan on sattunut saamaan geneettisissä ja sosiaalisissa arpajaisissa. Erityisesti asiaan vaikuttaa ilmiö, joka ilmenee myös hypnoosiherkkyytenä.

Tähän ajatteluun liittyy mielestäni hirveästi ongelmia, mutta en puutu niihin nyt kuin yhden kohdalta, nimittäin sen, missä määrin ihmistietoisuudet arvelevat olevansa muilta salattuja. Rupesin nimittäin pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa suhteessa meneillään olevaan sotaan ja sen erääseen yksittäiseen tapahtumaan eli Kahovkan padon tuhoon.

Tämän sodan suhteen kaikki paitsi ehkä jotkut yksittäiset öyhöttäjät ovat samaa mieltä siitä, että emme tiedä paljoakaan tapahtumien kulusta emmekä edes syistä. Huolestuneet ihmipolot kokoavat nyt pikkuruisista tiedonmuruista ja mielikuvituksestaan hallusinaatiota tästä Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Meille, jotka kuulumme ns. länteen, on jotakuinkin käsittämätöntä, miksi Venäjä teki sen, sillä siihenhän liittyy aivan ilmiselvä maailmansodan riski, ja vielä enemmän ihmetyttää, miksi Kiina lähti mukaan – sillä jos lehtiä lukee ja laskee Kiinan esittämät sotaa koskevat lausunnot yhteen, tulokseksi tulee, että Kiina on mukana sodassa, vaikka sen diplomaatit palkkansa ansaitakseen väittävät silloin tällöin myös päinvastaista maailman suuren yleisön hämäämiseksi.

Kiina lähtee oletuksesta, että lännessä ei osta laskea heidän lausuntojaan yhteen vaan se olettaa, että kun riittävästi esittää tyhmää, on mahdolista esiintyä muutenkin kuin lännen avoimena vihollisena, lateli mitä ristiriitaisuuksia hyvänsä. Se laskee, että lännen hallusinaatio on suvaitsevainen. Venäjä puolestaan on äärimmäisen röyhkeä. Ensin se keräsi vettä Kahovkan patoaltaan äärimmilleen, enemmän kuin se oikeastaan kesti; sitten se levitti ulkomaailmaan viestin, että duumassa on hyväksytty laki, jonka mukaan patotuhoja ei saa tutkia vuoteen 2028 asti; ja sitten heti seuraavana päivänä se räjäytti miehittämällään alueella itse miinoittamansa Kahovkan padon. Röyhkeän kafkamaisen tunnelman luomiseksi se tämän päälle, vaikka tietää, ettei kukaan usko, väittää, ettei muka sitä patoa räjäyttänyt.

Kiinan olettamus siis on, että  länsi ei pääse sisään sen tajuntaan, ja Venäjän se, että kyllä pääsee, ja juuri siksi pitää käyttäytyä mahdollisimman mielivaltaisesti ja tehostaa sitä skitsofreenisilla viesteillä.

Näin tämä voisi mennä lännen näkökulmasta. Mutta entä Venäjän ja Kiinan? Maailmassa on hämmästyttävän yksimielinen tulkinta, että Venäjä on tehnyt omalta kannaltaan virheen. Etta se on ennustanut väärin. Että sen hallusinaatiot eivät ole tuottaneet adekvaatteja ennustuksia tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mutta tiedämmekö me Venäjän tavoitteet? No emme todellakaan. Ensinnäkin olemme tarkasteleet niitä vai omasta näkökulmastamme: länteen on hyökätty.

Entä jos Kremlin mielessä onkin aivan toinen suunnitelma?

Oletan, että Kremliä ärsyttää, että se on joutunut Kiinan suhteen alisteiseen asemaan. Taanoin pääsi kansainväliseen levitykseen kuvaa, jossa Wang Yi (taisi silloin olla vielä ulkoministeri, joskin siirtyi sitten kommunistisen puolueen ulkoasiainkomitean johtajaksi, mikä on Kiinan ulkopolitiikan korkein palli) kohteli Venäjän presidenttiä televisiokameroiden edessä didinään (pikkuveli kiinaksi) ja puheli tälle kuin alakoululaiselle siitä, miten jokainen kriisi on myös mahdollisuus.

Sodassa voi tuhota yhtä jos toista, mutta Venäjä toimitti tämän tositaiseksi giganttisimman tuhoperformanssinsa nimenomaan padon suhteen, ja jos maailmassa jossain on patoja, niin Kiinassa – siellä on jopa maailman suurin voimalaitospato, Kolmen rotkon pato. On aika hitonmoinen liuta muitakin, ja monet rakennettu jokien kääntelemistä varten. Venäjä on ehkä halunnut kertoa Kiinalle, että me pystymme rajayttämään teidän patonne siinä kuin Kahovkan padonkin, ja vaikka olisi miten ilmeistä, että me sen teimme, me tulemme pokkamme pitäen väittämään, että sen tekivät amerkikkalaiset tai mitkä nyt kulloinkin tilanteeseen sopivat. Kiina pitää yllä diskurssia, jonka mukaan se mukamas pitää Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan jotenkin Venäjän ja Yhdysvaltojen proxy warina. Entä jos se väittää niin siksi, että se hyvin käsittää, että kyseessä on tosiasaissa Kiinan ja Venäjän välinen sijaissota? – Venäjäähän ilmiselvästi kiukuttaa, että se on jäänyt maailmanjärjestyksessä kolmos- ellei peräti nelostilalle, ja paras tapa sen näkökulasta on pudottaa Kiina alemmas.

Jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä propagoidaan, että Kiina haluaa Venäjältä halpoja fossiilisia polttoaineita. Ilmeisesti syy on se, että Kiina on ostanut niitä nyt "ystäväänsä" tukeakseen. Minun vaatimattomaan aistikokemukseeni perustuva hallusinaationi ei tue sitä, että Kiinan "ystävyys" Venäjän kanssa perustuisi fossilisten polttoaineiden tarpeelle. Ei, vaikka miten yritän, ja minulla nyt kuitenkin on aika hyvä mielikuvitus. Minun hallusinaationi perustuu siihen, että olen yrittänyt hengittää kiinalaista ilmaa, todennut sen kusenväriseksi ja havainnut, että koko valtakunnassa ei ole vettä. Jos Kiinassa on karmeat ympäristöongelmat, miksi se haluaisia määrättömästi halpoja fossiilisia polttoaineita? Jos maassa ei ole vettä, miksei se fossiilisten polttoaineiden sijaan haluaisi vettä, jota siellä ei ole mutta Venäjällä on? Ehkä tähän Kahovkan pdon tuhoamiseen liittyy syvällistä symboliikkaa nimenomaan suhteessa Kiinaan?

On mahdollista kehitellä monenmoisia hallusinaatioita näiden tapahtumien pohjalta. Ja kaikilla on omansa: paitsi se, mitä itse pitävät oikeana, mutta siihen omaan totuuteen liittyen myös ne, joita kuvittelevat muiden elättelevän tykönään. Ja tietoahan meillä on todella vähän.

Ja nyt otan juustokakun uunista. Se ei ole hallusinaatio.