blogi/etusivu

Viime aikoina on tullut telkkarista aika paljon kylmään sotaan liittyviä ohjelmia kuten Jari Tervon juontama Kylmän sodan Suomi ja eilen kolmanteen osaansa edennyt Itä-Saksan romahduksesta kertova Deutschland 1989. Ja nyt on paraikaa meneillään uusi kylmä, joka vaikuttaa olevan jopa kuumeenmassa.
Edelliseen kylmän sodan kauteen kuului ehkäpä hiukan paradoksaalisesti ideologinen globalisoituminen. Lännen sydänaluiden nuoriso läksi joukolla Intiaan ja toisin päin, ja reunalla Suomessakin laulettiin gurusta, joka lähti Hampuriin rälläämään.

Käsillä olevan kirjan When Things Fall Apart kirjoittajan, Pema Chödrönin, opettaja Chögyam Trungpa (1939–1987) ei lähtenyt rälläämään Hampuriin vaan Lontooseen. Siellä hän nai 16-vuotiaan rikkaan perijättären, mutta jo sitä ennen tämä Tiibetistä Dalai Laman seurueessa Intiaan paennut buddhalaismunkki oli pistänyt paksuksi yhden nunnan. Uusine nuorikkoineen Chögyam siirtyi eteenpäin Yhdysvaltoihin, missä kehitti ja opetti länsimaisiin tarpeisiin ateistista budhalaisuutta. Tälle suunnalleen hän antoi nimeksi Shambhala. Käsillä olevan kirjan on julkaissut juuri Shambhalan kustantamo.

Ghögyam Trungpa oli hyvin kiistanalainen hahmo. 1970-luvulla se linkittyi muihin itämaisesta perinteestä enemmän tai vähemmän ammentaviin oppeihin, joita leimasi suopea suhtautuminen päihteisiin. Ghögyam Trungpan kannattajiin kuului mm. Allen Ginsberg, joka kannatti kannatti muitakin guruja kuten Srila Prabhupadaa, hänkin Intiasta kylmän sodan ajan nuorisoa ilostuttamaan tullut, toisin hindu. Tämänkään kohdalla ei tarkkaan tiedetä, minkä verran hän huumeiden käyttöä itse suositteli, mutta se tiedetään, että kerran Srila Prabhupada ainakin pelästyi pahanpäiväisesti, kun eräs hänen oppilaansa yritti huumepäissään tappaa hänet.

Chögyaman kuolinsyyt  olivat sydänkohtaus ja maksakirroosi, eikä hän tainnut juurikaan selvää päivää nähdä, mikä karkotti joitain oppilaita, mutta ei suinkaan kaikkia kuten Pema Chödröniä. Kun alettiin lähestyä 90-lukua, Shambhalassa esiintyi alati enenevässä määrin samoja ongelmia kuin muissakin uskonnollisissa yhteisöissä siihen aikaan eli seksuaalista hyväksikäyttöä, eikä näitä ongelmia ole ratkaistu siellä tänä päivänä yhtään sen enempää kuin vaikkapa katolisessa kirkossakaan.

En ole erityisemmin innoissani päihteistä, ja jotkut Chögyam Trungpan järjestämät skandaalit olivat vähintäänkin vastenmieleisiä. Siihen nähden hänen suomennetuksikin päätynyt pääteoksensa Henkisen materialimin ylittäminen on hämmästyttävän "oikeaoppinen". Eikä kukaan ole hänen varsinaisesta opetuksestaan tietääkseni koskaan valittanutkaan, vaikka hänen persoonastaanon. Yleensä mikä tahansa menee läpikotaisin pilalle, kun se päätyy Amerikan maaperälle, mutta Chögyam Trungpan kohdalla meni vain hänen henkilökohtainen elämänsä.

Pema Chödrön jatkaa samalla opetuksen linjalla. Kun meditaatiopohjaisia uskonollisia liikkeitä on virrannut länteen, se on tapahtunut bisneksen merkeissä, joten niiden nimissä on myyty milloin mitäkin, mistä asiakaskunta on halunnut maksaa. Koska länsimaissa halutaan "hyvä olo", buddhalaisuudenkin varjolla on myyty tätä "hyvää oloa", vaikka se ei liity buddhalaisuuteen pätkän vertaa – yksi buddhalaisuuden neljästä jalosta totuudesta kuuluu, että elämä on kärsimystä ja että siinä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Vikaa on siinä, että tempoilee tyhjän päiten kärsimyksestä pois pääsemiseksi, vaikka se on mahdotonta. Chögyam Trungpa ja samalla Pema Chödrön käyttävät "hyvänoloilusta" nimitystä henkinen materialismi.

Ilmaisultaan tämä Pema Chödrönin kirja When Things Fall Apart on hyvin amerikkalainen, mikä kieltämättä vähän kuvottaa samaan tapaan kuin varmaan kuvottaisi, jos söisi liikaa donitseja. Mutta kyllä tämä substanssiltaan buddhalainen on, hämmästyttävän pitkälle jopa, kun vertaa joihinkin Euroopassa vaikuttaviin tai vaikuttaneisiin opettajiin, joita en nyt halua ruveta tässä suoraan nimeämään.

Ihan kelpo kirja siis. Tämä juuri lukemani, Kuopion pääkirjaston uutuushyllystä bongattu kappale, on tosiasiassa vanha, vuonna 2016 otettu uusi painos vuonna 1997 ensimmäisen kerran julkaistusta teoksesta. Kaunis kirja, muuten, johon on saatu käsinsidotun tuntua sillä, että selkään on lyöty falssi ja sillä, että etusyrjästä arkit on leikattu auki veitsellä. Painopaperi on kaunista, kermanväristä, ja etulehdet ovat kevysti marmoroidut. Pari yksittäistä typografista virhettä pistää niin silmään…

Viimeksi muokattu: 19.01.2022
Kommentit (0)
1 / 40 Seuraava sivu »