Maailmanmeno muistuttaa keramiikkakoristelua: ei mitään mahdollisuuksia hahmottaa, mitä on tulossa. Käynnissä on monentasoisia prosesseja, joista ei tihku mediaan kuin pikkuruisia pisaroita.

Välillä sattuu niin isojakin juttuja, että meille tavan talliaisille asti roiskuu: eilen saatiin hengiltä Aleksey Navalny. Kauheaa tietysti, vaikka en sattunutkaan tykkäämään hepusta. Minua eivät suuremmin innostaneet ne hänen takavuosi(kymment)en videosarjansa, jotka oli kohdistettu jotakuinkin kaikkia sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät täyttäneet "arjalaisia" tunnuspiirteitä, jotkut suoraan juutalaisia vastaan; samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että ymmärrän ne siinä mielessä, että Navalnyi taisteli korruptiota vastaan, ja se porukka, joka varasti Venäjän valtion omaisuuden 1990-luvulla, koostui todellakin pelkästään juutalaisista. Itse asiassa olen jopa hämmästellyt, että näiden oligarkien taustaan ei olla suuremmin kiinnitetty huomiota Venäjällä, jolla kuitenkin on huomattavan vahvat antisemitistiset perinteet.

Kun Venäjä hyökkäsi tuossa pari vuotta sitten uudemman kerran kahdeksan vuoden tauon jälkeen Ukrainaan, mieleeni juolahti, että meneillään saattaa olla muutakin kuin "vain" Venäjän hämmästyttävän röyhkeä hyökäys. Kiina ja Venäjä ilmoittivatkin heti, että ovat tätä myötä vaihtamassa ns. maailmanjärjestyksen joksikin meille muille tuntemattomaksi toiseksi.

Iran on avoimesti ja ulkopuolisen tarkkailijan vinkkelistä ylen avosydämisesti aseistanut nyt Venäjää, vaikka kaikki muistavat, osittain pitkävihaisen Venäjän sitä muistellessa, miten venäläinen diplomaatti joskus 1800-luvulla tapettiin Iranissa. Venäjä toki oli tätä ennen tukenut Irania samalla kun tuki Syyriaa ainakin nyt siten, että Venäjä ja Iran ovat Syyriassa olleet samalla puolella. Asiassa on kuitenkin ollut sellaista vääristymää, että Iran ei ole pystynyt aiemmin maksamaan Venäjälle näistä (sen mielestä vaikkei ehkä kenenkään muun mielestä) Venäjän sille suorittamista palveluksista.

Iranin ja sen "liitännäisten" kuten eri hizbollahien pääasiallinen vihollinen on Israel. Kun Iran oli kuitanut velkansa Venäjälle Venäjän mielestä riittävällä määrällä Shahed-lennokkeja, käynnistettiin Hamasin hyökkäys Gazasta Isreliin. Vaikuttaa siltä, että se tuli Iranille yllätyksenä – oikeesti – vaikka Iran on vanhastaan ollut Hamasin suurin tukija itse.

Hamas ei ole vain terrorisijärjestö, vaan se on pitänyt pystyssä koko Gazan sosiaalista infrastruktuuria, eikä se edes ole shiialanen Iranin lailla. Hamas on osa sunnalaista Muslimiveljeskuntaa. Sunnalaisuus ei hyväksy islamilaisen mystiikan suuntaa suufilaisuutta toisin kuin shiialaisuus – sunnalaiset pitävät suufilaisuutta harhaoppina siinä kuin shiialaisuuttakin. Muslimiveljeskunta perustuu toki sunnalaisen, mutta suufilaisuuteen kallellaan olleen Hassan al-Bannan näkyyn. Kuten useimmat kirjauskonnot, oikeaoppinen sunnalaisuuskaan ei suvaitse uutta ilmoitusta alkuperäisen jälkeen – tässä tapauksessa siis Mohammadin ilmoituksen jälkeen. Muslimiveljeskunnan ideologiassa on jo alun perin sosiaalipoliittiisia sävyjä, joita sunnalaisuus ei hyväksy, niitäkään, joskin juuri niiden takia Hamas kaikista mahdollisista epäkohdistaan huolimatta on ollut suosittu Gazassa – se on ainakin nyt tähän asti pitänyt yllä kouluja, sairaaloita ja muuta tällaista.

Olemme sis tilanteessa, jossa Iran on maailman ainoa shiialainen teokratia ja  maailman ainaoa sunnalainen Muslimiveljeskuntavaltio on Turkki, ja muslimiveljeskuntalaisen Hamasin suurin tukija on ollut shiialainen Iran.

Väitetään, että Israelilta olisi tämä Hamasin hyökkäyssuunitelma tykkänään jäänyt etukäteen huomaamatta. Käsi ylös, kuka uskoo, että maailman tehokkain tiedusteluvalta olisi missannut tällaisen tapauksen? Yhtään kättä ei nouse – enkä sitä usko minäkään. Israelin eri tiedustelupalvelut olivat pitkään pitäneet Netanyahun ja hänen oikeistolaispellekumppaneittensa politiikkaa palestiinlaisia kohtaan pähkähulluna + israelilaisilla oli tullut mitta täyteen sen kanssa, että Netanyahu oikeistopellekumppaneineen oli romuttamassa oikeusvaltiojärjestelmää, sitä varsinaista asiaa, joka oli aikoinaan ollut se järkiperäinen syy juutalaisten haluun perustaa oma valtio. Israelin valtio ei siis ole syntynyt uskonnolliselle pohjalle vaan periaatteessa ateistiselle siionismille.

Kuten kaikki narisistit, Netanyahukin on turhamainen, ja hän oli matkustellut autoritaarisuudessaan hegenheimolaisena pitämänsä vissin putkimiehen tykönä tiuhaan. Hän lienee vilpittömästi kuvitellut, että tämä niin hänen itsensä kaltainen johtaja tukisi häntä missä oloissa tahansa. Netanyahun närkästys vaikutti aidolta, kun hän ilmoitti julkisesti paheksuntansa siitä, että putkimies ei ollutkaan hänen puolellaan sodassa Hamasia vastaan. Hamasia, jota Iran on aina uskollisesti tukenut, Iran, joka on nyt BRICSin jäsen ja joka on tukenut Venäjää asetoimituksin Ukrainaa vastaan. Aika outo logiikka Netanyahulla…

Nyt Netanyahu uhoaa, että hän aikoo tuhota Hamasin täydellisesti. Hommalla on vähän huono ennuste, sillä pitäisi tuhota samalla ainakin nyt Turkki. Ehkä vielä Irankin. Sitäpaitsi Muslimiveljeskunnan kannattajia on ympäriinsä, ja kuten meneillään olevan sodan joistain piirteistä on voitu päätelläkin, sen kannattajakunnassa on teknisesti orientoitunutta porukkaa – sunnalaisten keskuudessa tällaiset aihepiirit eivät yleensä ole olleet suosittuja. Insinöörien lisäksi Muslimveljeskunnan kannattajajoukoissa on muidenkin sunnalaisille epätyypillisten tieteenlajien edustajia kuten lääkäreitä. Myös shiialaisilla on samoja sunnalaisista poikkeavia harrastuksia, ja niinpä Muslimiveljeskunta ja shiialaiset tulevat kohtalaisen hyvin juttuun muutenkin kuin suufilais-suhteensa kautta.

Netanyahun haaste tuhota Hamas/Muslimiveljeskunta+kaikki maailman shiialaiset muistuttaa luonteeltaan Putinin haastetta tuhota koko länsi. Yleisemmin tässä näyttäisi olevan kyse siitä, että katsotaan, kuka on kuka islamilaisessa maailmassa.

Egypti ilmoitti maalmalle heti sodan ensimmäisenä päivänä, että se oli tiedottanut hyvissä ajoin Israelille, että Gazasta on nyt jotain isompaa tulossa mutta että Israelista ei korvaa lotkautettu. Israelista ei olla tällaista viestiä tunnustettu saadun vaan on pidetty kiinni omasta täysin epäuskottavasta narratiivista, että ei ollut aavistustakaan. Egypti on se paikka, jonne paska kipataan, kun Gazassa jotain tapahtuu. Nyt se on sulkenut Gazan vastaisen rajansa. Israelista väitetään lisäksi, että Egypti on jotenkin sallinut hamasilaisten rakennella tunneleita Gazan alle; Egypti taas sanoo, ettei Israelin väite oikein osu yksiin sen kanssa, että näitä tunneleita myöten tuodaan Egyptiin aseita kätkettäviksi ja että nämä aseet ovat osoittautuneet olevan kotoisin Israelilta. Osasyy korvan lotkauttamattomuuteen ennen viime hyökkäystä lienee osin se, että on luotettu siihen, että Hamas ei suuremmin hyökkää, vähän vain aina muodon vuoksi ja tunnelman ylläpitämiseksi, koska se on lahjottu aseilla ja Qatarista välitetyillä rahoilla. Qatarhan rahoittaa kaikkea, mitä Saudi-Arabia ei, ihan vain kettuillakseen, ja kun rahaa nyt on. Egyptissä on paljon kotoperäisiä Muslimiveljeskunnan kannattajia, ja hetken se oli maailman toinen muslimiveljeskuntalainen valtio – siiheksi, kun Saudi-Arabia ärähti ja Mursi sai lähteä kesken Arabikevättä seuranneen kautensa.

Saudi-Arabia on sunnalainen, mutta sellaisena vähän kuin "juutalainen – saudien uskonhaaraan, wahhabilaisuuteen, ei voi liittyä vaan siihen synnytään. Saudi-Arabialla on aika paljon rahaa, mutta väestömäärän perusteella se on vasta kuutostilalla sunnalaisten maiden joukossa. Neljä ensimmäistä sijaa menevät Aasian puolelle, ja lännempänäkin Egypti menee väestöluvulla ohi.

Turkin ja Iranin välimailla on kaksi hajonnutta valtiota, ja muutama päivä sitten oli Al-Jazeeralla – joka on qatarilainen mediatalo – aika hyvä artikkeli tämän selkkauksen meneillään olevasta vaiheesta Irakissa. Irakin valtion hallinto on halunnut amerikkalaisten pysyvän sen maaperällä jälkeen ISILin lyömisen, sillä sen oma armeija lienee maailman surkein eivätkä poliisivoimat ole yhtään paremmat. Väestö jakautuu melko tasan shiiojen ja sunnien kesken. Saddamin aikaan shiioja sorrettiin. Sittemmin nämä ovat pyrkineet ottamaan vahinkoa takaisin Iranin erittäin suurella myötävaikutuksella, niin suurella, että monien mielestä amerikkalaiset toisiaankin jostain näkökulmasta tarkasteltuna olleet ihan hyvä asia, sillä sirpaloituneelle vallalle löytyy maassa väkivaltaisia tavoittelijoita. Länsimaisilla eettisillä mittareilla kuten korruption määrässä Irakin uskonnollisten väestöryhmien välillä ei ole mitään eroa.

Irakissa on nyt siis hurja määrä erilaisia aseellisia ryhmiä kyttäämässä tilaisuuttaan. Monet näistä liitettiin ISIListä selvittyä vastoin tahtoaan Irakin armeijaan, mikä ei lisännyt näiden henkilöiden lojaalisuutta valtiota kohtaan. Tämä näkyy niin, että nämä paramilitaariset porukat ovat nyt innostuneet hyökkäilemään amerikkalaisten tukikohtia vastaan sillä seurauksella, että jokunen amerikkalaissotilas on pääsyt hengestään. Tämä on saamassa jenkkejä luopumaan tästä hyödyttömänpuoleisesta leikistä. On oletettavissa, että kun amerikkalaiset todellakin lähtevät, Irakissa syttyy sisällissota.

Iso osa näistä Irakissa toimivista joukkioista on enemmän tai vähemmän – yleensä enemmän – Iranin tukemia. Kun jenkit ovat nyt tehneet vastaiskujaan näitä periaatteessa vaikkakaan ei käytännössä irakilaisryhmiä päin, he ovat varoneet iskemästä suoranaisiin iranilaisiin kohteisiin. Nyt Iran väittää, että se ei halunnut sodan eskaloituvan niin kuin se nyt on levinnyt Gazasta ties minne. Minä melkein uskon tämän, sillä Iran on joutunut selkkauksiin myös muuten kuten läntisen naapurinsa Pakistanin kanssa vuoristoalueella, jota Pakistan ei tosiasiassa pysty valvomaan vaikka haluaisikin. Kiina taas kaveeraa Pakistanin kanssa.

Tässä kohden tulevat mukaan BRICSin kontrolloimat merikuljetusreitit. Jemenissä huthit ovat käytännössä sulkeneet merenkulun Punaisella merellä omassa päässään sitä, ja siten tietysti myös Suezin kanavassa Egyptin päässä, minkä oletan harmittavan Egyptiä. On jo käynyt ilmi, että Iran ei pystykään hallitsemaan näitä hutheja, vaikka näitä on pidetty nimenomaan Iranin käsikassaroina. Tästä oli aiempiakin merkkejä, mutta tuossa päivänä muutamana huthit hyökkäsivät jopa iranilaisen laivan kimppuun. Hutheja tunnutaankin ohjailtavan salmen tillilleen vastarannalta, Djibutista, missä on Kiinan toistaiseksi ainoa sen omien rajojen ulkopuolella sijaitseva sotilastukikohta.

Jos maailma olisi opetusryhmä, Iranilla ei olisi nyt itku kaukana. Mutta maailma ei ole opetusryhmä, joten kaikki pelaavat viimeiseen asti yhtä kovaa peliä.

Niin länsi kuin Venäjä ja Kiina väittävät nyt kaikki haluavansa lopettaa Välimeren pohjukan sodan ja perustaa Palestiinalaisvaltion. Jos kaikki nämä tahot ovat jostain samaa mieltä, on aivan varmaa, että ne ovat sitä kyllä eri syistä… Satavarmaa kuitenkin on, että Kiina haluaa toimipisteensä sinne Välimeren pohjukaan. Egyptistä tuli vuodenvaihteessa BRICSin jäsen, mutta se ei välttämättä ole siinä. Egyptiläset eivät nyt yhtään tykkää tästä sodasta, jonka masinoimisessa Kiina on aivan selvästi ollut mukana niin kuin Venäjäkin, ja tänään kerrottiin, että egyptiläiset ovat ruvenneet rakentaman betoniaitaa mahdollista Gazasta lähtevää yli kaksimiljoonaista väestövyöryä vastaan. Enpä ihmettelisi, jos Egyptiä kaduttaisi koko BRICSiin liittyminen.

Turkki on nähnyt tässä nyt oman saumansa. Vastikään Erdogan kävi Egyptin maaperällä, mikä ei tosiaankaan ole ollut hänellä tapana, asiasta keskustelemassa. Olin ollut ymmärtävinäni, että Iranin olisi pitänyt tulla samaan pöytään, mutta näin ei käynytkään... Entäs jos Egyptissä tapahtuu vallankaappaus?

Tässä kohden tulee mieleen, että väestömäärältään maailman nejänneksi suurimaassa maassa ja maailman suurimmassa muslimimaassa Indonesiassa on ruvettu päästämään kiinalaisia politiikkaan ja julkisiin virkoihin. Toisin oli Suharton aikaan… Ja samoin tulee mieleen, että justiinsa, kun ollaan Suomessa saatu Venäjältä turpiimme menettämällä sielä sijainneet investoinnit, nyt ollaan rakennuttamassa kaikista mahdollisista paikoista Haminaan eli lähelle itärajaa kiinalaisten kanssa akkutehdasta.

Ei ole kauan, kun kirjoitin tänne blogille yhdestä Kiina-aiheisesta kirjasta, jossa kerrottiin Taloustutkimukseen viitaten, että Suomi on Euroopan maista eniten riippuvainen Kiinasta.

Suomi-neito on vähän kuin kerta toisensa jälkeen väkivaltaisiin miehiin soruvat naiset. Tällainen nainen ajattelee, että kaikki ne kymmenen kertaa, jotka hänelle on tällä tavalla käynyt huonosti, ovat olleet vain poikkeuksia, ja että nyt tämä seuraava on se tosi tapaus – että nyt täysin psykopaattinen räyhääjä muuttuu unelmien prinssiksi, kunhan vain pääsee tämän naisen syleilyyn. Voin luvata, että näin ei käy. Kiina on ihan samanlainen tapaus kuin Venäjä, ja Suomi-neidon pitäisi nyt viimein lopettaa. (17.02.2024)