Kiasma-kriisistä

07.12.2022

Essi Myllyoja. Ben Zyskowicz tuohtui Kiasma-boikotista. Helsingin Sanomat 7.12.2022.

Jokin aika sitten joukko taiteilijoita ja kuvataiteen kanssa tekemisissä olevia henkilöitä kirjelmöi nykytaidemuseo Kiasmaa siitä, että sen tukiyhdistyksen hallitukseen kuuluu Israel-Palestiinan alueella asekauppaa harjoittava henkilö. Tämä henkilö sattuu olemaan Poju Zabludowicz, joka jatkaa jo isansä aikoinaan Suomessa aloittamaa asebisnestä, ja tämä henkilö sattuu olemaan juutalainen.

Suurimmalla osalla ihmisiä riittää älyä erottaa juutalainen, asekauppias ja Israel toisistaan, mutta tänä aamuna Hesarissa ollen Essi Myllyojan kirjoittaman jutun mukaan Ben Zyskowiczia ja Helsingin hiippakunnan piispaa Teemu Laajasaloa tällaisella älykkyydellä ei olla siunattu. Jos Zyskowicz ja Laajasalo olisivat lukeneet viimeaikaista Israelin mediaa, he tietäisivät, mihin tämä taiteilijoiden kritiikki tosiasiassa kohdistuu. Myllyoja siteeraa Zyskowizcia, joka on itse juutalainen ja jolla luulisi olevan jotain intressiä Israelin median seuraamiseen, seuraavasti: "Kun kritiikki kohdistuu vain yhteen Kiasman tukisäätiön hallituksen jäsenistä, ja tämä henkilö sattuu olemaan yksi Suomen tunnetummista ja varakkaimmista juutalaisista, kyllä se minusta antisemitismiltä eli juutalaisvihalta näyttää". Harvoin törmää tämän tason älylliseen epärehellisyyten edes kokoomuslaisten keskuudessa.

Poju Zabludowicz on toisen polven aekauppias, ja hän käy kauppaa vähemmistöään sortavassa maassa, Israelissa. Kukaan ei ole kieltänyt tätä, ei edes Zabludowicz itse. Ja tämä on se ongelman ydin. Jos käy vaikka ihan pikasaan vilkaisemassa jotain israelilaismdiaa, havaitsee, että Israelissa ovat ottamassa valtaa äärioikeistolaiset, joiden toiminta ei kauheasti eroa Saksan kolmannen valtakunnan aikaisista järjestelyistä. Esimerkiksi nämä ovat kaappaamassa koululaitoksen, ja ehkäpä Ben Zyskowicz ja Teemu Laajasalo voisivat selvittää minulle, miten palestiinalaisten elämä Gazassa eroaa keksitysleirivankien elämästä. Ben Zyskowicz mainostaa joka käänteessä, miten on keksitysleirilta pelastuneen poika, joten hänellä luultavasti on aihesta tietoa, ja hän voisi hyvinkin halutessaan valistaa meitä, joiden mielestä ero on aika pieni. Syystä, jota voidaan vain arvailla, hän ei tee sitä.

Mutta tämä kysymys on jonkin verran syvällisempi. Vanha testamentti kieltää keittämästä vohlaa emänsä maidossa. Pidän tätä erittäin hyvänä normina, niin hyvänä, että voisi mielstäni olla yleismaailmallinen. Venäjän/Neuvostoliiton ja Kiinan monet ihmisoikeusloukkaukset ovat perustuneet sille, että tätä normia ei niin sanoakseni kannateta. Kuuluisin esimerkki lienee Lev Gumijov, jota rangaistiin 14 vuodella vankileireissä pelkästään siitä, että sattui olemaan Anna Ahmatovan ja Nikolai Gumiljovin jälkikasvua – ilman, että hänellä itsellään olisi ollut osaa tai arpaa vanhempiensa mielipiteisiin tai toimintaan.

Pidän tätä normia itse niin ehdottomana, että sen pitää koskea myös tapauksia, joissa emän maito selvästi kiehuu, ja vohla ehdoin tahdoin hyppää itse siihen. Tällöin tämä vohla pitää tuomita – siitä, että  hän on vohlana syyllistynyt siihen, että vohlaa, ts. häntä itseään, keitetään emänsä maidossa. Poju Zabludowiczin tapaus on tällainen. Hänen ei olisi ollut mikään pakko ottaa vastaan isänsä perintöä ja jatkaa tämän bisneksiä, mutta hän nyt valitsi tehdä niin. Siispä hänet pitää tuomita jo tästä. Mutta hänpä nyt tämän alkuperäisen syntinsä päälle vielä vesittää suomalaista taidelaitosta. Käsittämättömän törkeä tyyppi!

Sukurasitteistakin Myllyoja siteeraa Zyskovizia: "Zyskowicz sanoo, että "juutalaisena ja keskitysleiriltä selvinneen isän lapsena" vaatimus Zabludowiczin erottamisesta tuntuu hänestä henkilökohtaisesti pahalta". Tämä implikoi, että Zyskowiczin mielestä se, että jos on keskitysleirilta selvinneen jälkeläinen, tämä vapauttaa hyväksymään omaan etnis-uskonnolliseen ryhmään kuuluneiden muiden ihmisten epäeettisen toiminnan. Kerrassaan mielipuolinen väite. En ymmärrä, ketkä Zyskowiczia ovat oikein äänestäneet…

Israelin valtion toiminta on tällä hetkellä ellaista, että se oletettavasti tulee lisäämään antisemitismiä – siis oikea antisemitistmiä, joka kohdistuu henkilöihin heidän jututalaisuutensa eikä heidän yleisesti ottaen epäeettisen toimintansa takia, joka ei riipu heidän uskonnollisesta viiteryhmästää mitenkään. Tästä ollaan toki israelilaismediassakin huolissaan, ja etenkin ollaan huolissaan siitä, miten diasporajuutalaisetkin asiaan suhtautuvat. Varsinkaan Yhdysvalloissa ei olla Israelin sisäpolitiikan käänteestä innoissaan, sillä Israelin sisäpolitiikalla on tapana muodostua ulkopolitiikaksi. Israelilaisilla kun nyt on tahallisena, tarkoituksellisena taipumuksena sotkea puurot ja vellit luottaen siihen, että eiväthän ulkopuoliset sitä huomaa.

Israelilainen ja juutalainen eivät siis ole synonyymejä, ja jos joku on asekauppias, hän voi olla sitä täysin riippumatta siitä, onku juutalainen tai israelilainen vai joku ihan muu.

Ilmeisesti Israelissa on maan älykkäämpi osa kyllästynyt siihen, miten äärioikeistolaiset dominoivat elämää, ja Zyskowicz on selvästikin halunnut näillä väitteillään tunnustaa väriä Israelin äärikoikeiston puolesta. Sillä ei ole mahdollista olettaa, etteikä Zyskowicz tietäisi, mitä Isrelissa parasta aikaa tapahtuu. Sitä minä sen sijaan en alkuunkaan käsitä, mitä agendaa piispa Laajasalo ajaa. Se älykkäämpi osa – Zyskowiczin vastapuoli, siis – israelilaisia on israelilaismedian mukaan kaavailut uutta, liberaalia juutalaisvaltiota jonnekin muualle, ja ehdokkaana on ollut Ukraina, mihin Zelenskyi on kyllä vastannut, että Ukrainasta ei tule uutta Israelia. Tämän hän ilmoitti The Times of Israelissa jo heti sodan ensipäivinä. Israel on kieltäytynyt toimittamasta Ukrainaan Iron Domia, mutta sitähän ei tiedetä, mitä Israel tekee sellaista, mistä julkisuudessa ei hölötetä. Ei pidä unohtaa, että Ukraina on erittäin – siis erittäin! –  korruptoitunut maa, ja sillä on omat oligarkinsa, joiden kanssa tilien selvittäminen voi olla niin hankala projekti, että siihen verrattuna sota Venäjän kanssa osoittautuu kenties pelkäksi navan kutitteluksi. Mutta näistäkin olgarkeista suurin osa elleivät kaikki on juutalaistaustaisia, ja mikä heidän suhteensa on/on ollut Israeliin ja millä tavalla, tullaan varmaan sekin sotaa loppuun saatettaessa selvittämään, paitsi jos koko planeetta saadaan posautetuksi avaruusromuksi. Juutalaiset, olivat israelilaisia tai eivät, eivät ole tähän mennessä joutuneet tilanteeseen, että heitä oltaisiin syytetty maailman fyysisestä kärsimyksestä – he ovat suorastaan pitäneet itsellään jonkinlaista itse julistamaansa kärsimyksen monopolia aivan kuin ketkään muut eivät olisi maailmassa ikinä kärsineet –  mutta nyt saattaa hyvinkin olla edessä uusi kokemus, mikä voi, tämäkin, olla syynä Israelin haluttomuuteen valita puoltaan Ukrainan sodassa. Kun sota loppuu, he mitä ilmeisimmin ovat syytettyjen penkillä siinä samalla kun Venäjän ja Ukrainan juutalaiset oligarkit, ja he ovat sitä sitten jostain täysin muusta syystä kuin siitä, että ovat juutalaisia.

Tällä hetkellä maailmassa tehdään aika paljon asekauppaa… Hyvä, että edes jotkut vastustavat edes sitä eettisesti kyseenalaista suomalaista asekaupiasta. Jonka juutalaisuus ei kuulu problematiikkaan mitenkään. Ellei Pojun isä olisi varastanut Donnereitten omaisuutta, nyt syytettäisiin Donnereita.

Israelissa on paljon mielenkiintoistakin. Elävien kirjailijoiden sarjani ykköstilaa pitää hallussaan israelilainen David Grossman (ja kakkostilaa venäjänjuutalainen Ljudmila Ulitskaja…). Ja tänään tulee telkkarista seiskalta dokumentti Kibbutsien kulta-aika – se oli mielenkiintoinen kokeilu, enkä suoran sanottuna tiedä, vieläkö kibbutseja enää edes on olemassa…

Viimeksi muokattu: 07.12.2022
Kommentit (0)
1 / 39 Seuraava sivu »