Kellon kilkatusta

28.05.2022

...museoissa ja aitoissakin vaiennutta.

Männä kesänä sain kuulla mökkinaapurin omistavan tekstillä varustetun "kilikellon". Samoihin aikoihin pitäjäntuvalla oli Uukuniemen maaperästä kaivetuista esineistä näyttely, johon sisältyi mm. tuollaisia kelloja, tosin tekstittömiä, ja joista parhaiten säilynyt määriteltiin lampaankelloksi.

Mutta se mökkinaapurin kello, jota he eivät pidä mökillä ollenkaan vaan josta näin vain kännykkäkuvan, ei oikeastaan ollut tuon lampaankellon kaltainen. Naapurin kellossa nimittäin oli venäjänkielistä kirjoitusta, kursiivista sellaista, jonka kirjaimiakaan en kaikkia tunnista. Hädin tusin selvitin siitä ostamista merkitsevän "kupit"-verbin. Toinen naapuri oli väittänyt suomentaneensa sen ja että kyseessä oli jokin pyhä teksti, mutta minusta ostaminen ei ole mitenkään erityisen pyhää toimintaa, joten yritin selvittää asiaa muualta.

Kävi ilmi, että naapurin kello ei ole mitenkään harvinainen vaan tavanomainen kauppiaiden ja postien käyttämä aisakello. Postien kelloissa ovat jopa torvet ristissä. Finna.fi:stä löytyi runsaasti vastaavanlaisia ja jopa yhden tekstille kännös, joka kuuluu: "Osta äläkä kitsastele, ajele sen kanssa, iloitse". (kuva finna.fi:stä, Postimuseon kokoelmat, valokuva Markku Mattila). Epäilemättä tekstistä on useampia versioita ja varmaan on sellaisiakin, joissa mainitaan Jumalasta, mutta oletan tekstien olevan sisällöltään aika samalaisia. Tällaiset näyttäisivät finnan kuvien perusteella olleen muodissa 1850 – 1910-luvuilla.

 

Tänä keväänä mökillä piipahtaessa etsin jotain sangen huonosti organisoidusta aitastamme. Koska olen vanha horoski, en yhtään muista, mitä hain, mutta sen muistan, etten löytänyt sitä vaan jotain muuta. Tuon muun muistan, ja senkin vain siksi, että otin löydöksen mukaani ja se on ohessa. Kyseessä mitä ilmeisimmin on lampaankello, sillä tämä muistuttaa kovasti sitä, joka oli kuvana esillä viime kesänä pitäjäntuvalla.

Muistan äidin kertoneen lapsuutensa köyhyyteen liittyen, miten Emma oli onnistunut hankkimaan heidän lampaalleen kellon, kun oli sattumalta ollut kaupan sellainen, jonka reunassa oli kolo. Sehän on silloin periaatteessa epäkelpo, mutta kolosta huolimatta kello soi eli täytti funkionsa. Emma sai näin ollen kellon sellaiseen hintaan, johon hänellä oli jotenkin varaa.

Kelloa täällä kotona tarkemmin – kunnon valossa ja kunnon silmälasit päässä – tutkiessani huomasin kuin huomasinkin kellossa pikkuisen kolon.

Hitsi. Emman lampaankello. Otin oheisen kuvan niin, että kolo näkyy, mutta voi olla, että tässä nettiresoluutiossa se ei erotu.

Kello on nyt meillä kotona esillä Emman keritsimien kanssa, ja seinällä niiden yläpuolella on maalaamani kuva Emmasta. Se vielä tuossa alla.

Viimeksi muokattu: 28.05.2022
Kommentit (0)
1 / 37 Seuraava sivu »