Paljon oppii, kun vanhaksi elää

17.08.2017

Vieläkin vähän

viime mökkireissua muistellen.

Koska meidän mökillä mikään ei mene niin kuin Strömsössä, kävi ilmi, että olin suuresti aliarvioinut niiden pihlajien määrän, joka minun tuli kaataa ennen kuin kannatti haaveilla sammalen myrkyttämisestä katolta. Ja mitä siihen sammalmyrkkyynkin tulee, opin viime mökkreissulla kiinteistöekspertti-serkultani, että ei pidä ostella mitään kalliita myrkkyjä kaupasta vaan käyttää soodaa.

Pihlajamäärän aliarviomistani pitää ihmetellä, sillä olin aloittanut niiden kaatamisen jo edellisellä reissulla, joten olin kartoittanut tilanteen. Mutta silti määrä osoittautui hirmuiseksi ja kaksi puista oli niin paksuiksi, että omat voimani eivät niiden sahaamiseen riittäneet.

Mutta olin osallistunut naapurimökissä majaansa pitävän serkkuni syntymäpäivälahjaan, ja paras lahjahan mökkeilevälle naiselle on kunnon moottorisaha. Tosin tämän lahjan saaja kerkesi kaataa yhden puun ennen kuin joku luki laitteen ohjekirjasta, että sitä sahaa ei saanut antaa kylmiltään ensikertalaisille. Moottorisahanomistajatar lupasi minun käyttä oheisen kuvan, jos se on soma. En tiedä, onko se soma, mutta katsokaapa, miten vakuuttava on kypsähköön ikään ehtinyt nainen kera moottorisahan. Ei tässä itketä, ettei muka kyetä käyttämään jotain yksikertaista vehjettä kuten moottorisahaa! Yhtä kaikki, pääsin nauttimaan lahjan eduista itsekin, joskin minun pihlajani kävi kaatamassa se kiinteistöekspertti-serkkuni.

Hänelle löytyi muitakin hommia, sillä meillä sattui veisvahinko. Emme nimittäin normaalisti tiskaa mökillä sisätiloissa vaan ulkona erityisellä tiskauspaikalla, mutta kun oli pimeää ja tuulista, päätin yhtenä iltana tyytyä tiskaamaan sisällä kynttilän valossa. Kaadoin tiskialtaseen ämpärillisen saunan padassa lämmitettyä vettä, ja kas, sehän hulahti suoraan altaan alapuolella olevaan kaappiin ja sieltä varpailleni. Onneksi oli kiinteistöekspertti-serkku maisemissa. Ensimmäinen korjauserä ei auttanut, vaan minun piti kaataa kintulleni toinenkin ämpärillinen kuumaa vettä. Kun serkkuni seuraavan kerran ilmaantui putken ääreen, seurasin aika tarkkaan, mistä hän niitä tiivisteitä kaivoi. Kiittäessäni sanoin, että mitähän minä olisin tehnyt, jos hän ei olisi ollut siskonsa synttäreitä juhlimassa, ja hän vastasi, että olisin rassaillut niitä tiivisteitä. Enpä usko, sillä minä en olisi tiennyt koko tiivisteitä olevan olemassakaan.

Paljon oppii, kun vanhaksi elää.

Nyt olen Suonenjoella, ja täällä kävi päivällä isännän sisko yhden ystävänsä kanssa. Olin eilen illalla ihmetellyt, miksei uni tule, vaikka olin aamulla joogannut, sen jälkeen käynyt koppiauton kyydissä hakemassa työni Lapinlahden näyttelystä, tarponut mustikassa, vaikka saalis jäikin laihaksi, trimmeröinyt pihaa ja kitkenyt ylettömän pitkät saraheinät perennalämpäreeltäni. Tuo vieras tuli sitten hopeamarunaa hypistellessään kysyneeksi, tiedämmekö minä ja isännän sisko, mihin mummot entisinä aikoina käyttivät hopeamarunaa ja miksi sitä ylipäätään kasvatettiin. Vastaus oli, että mummot laittooivat sitä virsikirjan väliin, kun piti aamulla lähteä pitkälle kirkkomatkalle anivarhain. Ei ruvennut kirkossa nukuttamaan. Ja minä olin penkonut sitä marunaa tuntikausia ja lopettanut hiukan jälkeen iltayhdeksän!

Viimeksi muokattu: 17.08.2017
Kommentit (0)
1 / 29 Seuraava sivu »