Paljon näkee, kun vanhaksi elää, kuten vallankaappausyrityksen Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Katselimme videokuvaa ja verkkomedioiden still-kuvia, ja mieltäni kiinnitti, että nämä vallankaappaajat eivät olleet salskeita, valveutuneita, selvästi yhteiskunnan parasta osaa kuten kapinalliset kautta aikain kaikkialla muualla maailmassa. Ylipaino oli vallankaappaajien keskuudessa suuri, samoin ikäjakauma. Oli kaikenlaista mummoa ja pappaa, ja jos joku nuori mies oli joukossa, tämä vaikutti päihderiippuvaiselta peräkammarin pojalta. Kun kongerssin sisältä näytettiin kuvaa, siellä käppäili rauhassa harmaantunut, Trumpin ikäluokkaa oleva papparainen kännykkä kädessä kuin turisti kuvaamassa näkymää.

Tässä hyvä vinkki niille, joilla on jotain Amerikkaa vastaan: kongressin voi helposti räjäyttää lähettämällä sinne vanhuksen lippalakki päässä ja kännykkä kädessä, eikä kukaan puutu hänen kulkuunsa.

Kansainvälinen media julistaa, että tässä vedettiin demokratia häpeään. No se nyt vedettiin häpeään ja Hitlerin Saksassa, ja syy saattaa olla nyt jenkeissä samantyyppinen kuin 30-luvun Saksassa. Jo nuorena – mistä kylläkin on aikaa kulunut – luin tenttiin, että USA on monilla mittareilla kuten tulo- ja varallisuuseroilla ja teiniraskauksien määrällä kehitysmaa. Saksassa ennen pörssiromahduksen viimeistä tikkiä ammattirakenne oli heittänyt häränpyllyä siten, että kaiken maailman mainosmiehet sun muut lähinnä uudenlaisten kaupan ja palvelualojen ihmiset pärjäsivät paremmin kuin ne, jotka yrittivät tienata leipänsä perinteisellä, tuon ajan näkemyksen mukaan ainoalla "rehellisellä" työllä.

Tilanne on USA:ssa tuskin muuttunut minun tenttiajoistani. Jenkkien ongelmista pahin on äkkiseltään katsottuna surkea koulujärjestelmä, jossa yliopistokoulutuksen kalleus lienee pahimmasta päästä. Kun yhteiskunta on muuttunut niin, että vain "älykkäillä", ts. koulutetuilla, itsensä arvottomiksi kokevien näkökulmasta "vain demokraateilla", on valtaa, on saatu syntymään jopa suurempi eriarvoisuuden tunne kuin mikä tuo eriarvoisuus ehkä faktisesti on – toki on muistettava, että eriarvoisuus on Yhdysvalloissa absoluuttisestikin traagisempaa kuin Suomessa.

Tällaisiin mummojen, pappojen ja heidän peräkammarin poikiensa kapinoihin on syytä varautua jatkossakin, ellei ihmisille, jotka jäävät tai jättäytyvät yliopistokoulutuksen ulkopuolelle, ole edessään muuta kuin loppuiän kokemus suhteellisesta deprivaatiosta. Varsinkin näinä korona aikoina, ihmisten oleskellessa paljon kotonaan, joutuu huomaamaan, että kunnon roskakuski ja putkimies ovat lopulta aika paljon arvokkaampia ammattilaisia kuin joku peliteollisuuden superosaaja tahi tiedeakatemian post doc -tutkija.