Koska tarvitsin lyhyinä pätkinä luettavaa työleirilukemista, tartuin kirjastossa tyrkyllä olleeseen Martin Buberin hasidikertomuskokoelmaan Tie on jalkojesi alla. Minulla on omassa hyllyssä englanniksi hyvin luettu tiiliskivi The Tales of the Hasidim, joten oli tiedossa mitä odottaa. Tämä nyt käsillä oleva kokoelma on siis eri kirja – todella suppea, isolla präntillä satasen sivua, ja esipuheen mukaan tämä olisi vuonna 1930 ilmestyneen Hundert Chassidische Geschichten -teoksen suomennos.

Koska nämä hasidijutut ovat niin lyhyitä eli niitä on niteissä paljon, ei ole mahdollista muistaa jokaikisestä, onko sen lukenut aiemmin vai ei. Monet tämän kokoelman kertomukset toistuvat Buderin muissakin, siis muunlaisissakin, teoksissa kuin suoranaisissa hasidiertomuskokoelmissa. Mutta on tässä sellaisiakin, joita en muista.

Toisaalta eri elämänvaiheissa sitä kiinnittää huomionsa eri asioihin. Tällä kertaa mielistyin jonkinlaiseen pyhään hulluun Sussjaan, jota en muualta muista lainkaan. Sussjan eräs edesottamus päätyi kertomukseksi, koska sen kanssa joutui tekemisiin Neshižin rabbi, jonka luona Sussja yöpyi. Rabbi kuuli yöllä vieraansa huoneesta outoa ääntä ja meni oven taakse kuuntelemaan, mikä oli hätänä. Hän kuuli Sussjan kertovan ääneen Jumalalle, miten suuresti tätä rakasti ja pohtivan, miten pysytyisi tätä palvelemaan. Sussja kun ei osannut mitään. Vaan sitten Sussjalle juolahti mieleen jotain, ja hän huudahti Jumalalle: "Hei, minähän osaan viheltää, minäpä vihellän sinulle jotain", ja rupesi viheltelemän.