Hilary Mantelin Thomas Cromwell -trilogian keskimmäisessä osassa Syytettyjen sali Cromwellin elämänkatsomus esitetään vakiintuneena. Kirja on kuvaus siitä, miten hän tuohon elämänasenteeseen on solahtanut ja mitkä ovat käytännön seuraukset.

Sitaatteja kirjasta kuvaten Cromwellin vakaumusta:

"Kunnianhimo on synti. Niin minulle on kerrottu. En tosin ole koskaan ymmärtänyt, miten se eroaa lahjojensa käyttämisestä, mihin taas raamattu meitä käskee."

"Hän säälii Markia, mutta toisaalta hän ajattelee, että me pidämme häntä pelkkänä poikana, mutta kun minä olin hänen ikäisensä, olin purjehtinut meren taa ja kulkenut pitkin Eurooppaa. Olin maannut itkien ojassa, mutta vääntäytynyt sieltä ylös ja lähtenyt tien päälle, enkä vain kerran vaan kahdesti, kerran pakoon isää ja kerran espanjalaisia taistelukentällä. […] Melkein minkä tahansa voi kääntää voitokseen, jokaisesta ojasta johtaa polku pois, kun sen vain näkee."

"Vastaavassa tilanteessa minun entinen isäntäni Wolsey ei pystynyt täyttämään kuninkaan toivetta, ja kuinka kävi? Hänet syöstiin suosiosta ja ajettiin ennenaikaiseen kuolemaan. Minä olen päättänyt ottaa siitä opikseni ja aion täyttää kuninkaan jokaisen toiveen kaikin puolin."

Mutta, mutta… Cromwell oli nähnyt, miten hänen "sosiaalista isäänsä", jolta hän oli kaiken oppinut, kardinaali Wolseytä, pilkattiin. Tämän kuolemaan juhlittiin hovissa esityksellä, jossa kääpiönarri puettiin kardinaalin purppuraan ja neljä vallasväen jäsentä otti kiinni häntä raajoista ikään kuin vetääkseen ne teloitusmielessä irti. "Hän näkee Norrisin silmien liikkuvan, kun näky kohoaa miehen mieleen: takkatulet, kuumuus, kiljuvat katsojat. Norris itse ja  Boleyn tarttumassa uhrin käsiin Breretonin ja Westonin hoitaessa jalat. Kuinka he viskelivät purppuranpunaista hahmoa, nykivät ja potkivat. Neljä miestä, jotka muuttivat kardinaalin halvaksi eläimeksi vain vitsin vuoksi, riisuivat häneltä älyn, hyvyyden ja armollisuuden ja tekivät hänestä lattialla kiemurtelevan ja sen lautoja kynsillään raapivan, ulvovan elukan."

Niinpä kun kuningas sitten päättää hankkitua eroon toisesta vaimostaan Anna Boleynistä, naidakseen taas uuden, Cromwell näkee mahdollisuuden kostaa isäntävainaansa puolesta. Tai omastaan, miten sen nyt ottaa. Monet jopa tajuavat, että kyse on kostosta ja huomattavatkin asiasta Cromwellill. Tämä myöntää, että hänellä on henkilökohtaisia syitä järjestää mainitut herrasmiehet teloitettaviksi – muodollisesti syystä että ovat tehneet huorin kuningattaren kanssa. Ja samalla tietysti lähtee nirri kuningattareltakin

Ylimmällä yleisellä tasolla tämä tapahtuu Englannin kirkon poliittisena irtiottona paavin vallasta. Avioero oli tietysti eräs kipukohta, jota varten Henrik VIII "joutui" miespuolista perillistä hankkiessaan käyttämään vippaskonsteja ennen tämän irtioton vakinaistumista. Kun paavin valta ei vastannut käytännön tarpeita, luotiin Englantiin omaa lakia Cromwellin johdolla niin, että se pysyi selvästi yleisenä lakina, jonka kaikkia muodollisuuksia visusti noudatettiin, mutta siten, että laissa oli varaa sanottakoon vaikka nyt monipuoliseen soveltamiseen. Periaatteessa kuulostaa hyvältä, että Cromwell tavoitteli koko Englantiin yhtä kieltä ja yhtä lakia, mutta siitä, miten ja mihin välillisiin tarkoituksiin hän näitä päämääriään käytti, on varmaan mahdollista olla useampaa mieltä.

Cromwellin voikin katsoa olleen yhtäältä kirjapainotaidon ja tiedon leviämisen seurauksena syntyneen uskonpuhdistuksen ja toisaalta perinteisen katolisuuden risteyskohdassa, jossa absoluuttinen valta oli hänestä kyllä mainio juttu, mutta toisaalta hän halusi uskonpuhdistuksesta seuranneet uudet ideat. Eräs näistä oli painetut kansankieliset raamatut. Tältä osin tämä sama dilemma oli vienyt turmioon kardinaali Wolseyn – yksi niistä syistä, joiden takia Wolsey syöstiin tuhoon, oli se, että hän oli tukenut Alankomaissa maanpaossa elänyttä William Tyndalea, ensimmäisen painetun englanninkielisen Uuden testamentin (1526) laatijaa.

Tuon ajan viestintäteknologisessa murroksessa oli samoja piirteitä kuin nyt meidän päivinämme koetussa. Uusia asioita tuli yleiseen tietoon muutenkin kuin nimenomaisesti uuden teknologian välityksellä, ikään kuin yleisessä tiedon vapautumisen huumassa. Eräs oli uusien sukupuolisuuden alueiden saattaminen julkiseen käsittelyyn ja niiden politisoiminen. Kun katolisessa Ranskassa kasvatetusta Anna Boleynista haluttiin eroon, hänelle piti saada liuta rakastajia, ja yhdeksi piti saada vieläpä hänen veljensä. Kuninkaallisilla oli tietenkin ollut rakastajia/rakastajattaria maailman sivu, mutta nyt näistä voitiin tuomita julkisesti, mikä ei ennen ollut tullut kuuloonkaan. Romaanissa on puhe siitäkin, että kun vallasväellä oli tapana lähetellä lapsiaan kasvatettaviksi eri hoveihin tms., saman perheen sisarukset saattoivat tavata toisensa ensimmäisen kerran vasta aikuisina, ja tiedossa oli tähän ilmöön liittyviä tapauksia, joissa veli ja sisar olivat ajautuneet seksuaaliseen suhteeseen. Tämä oli siis tavallista, mutta kun tiedon levittäminen myös virallisesti – ennenhän tämä oli tiedetty vain epävirallisesti –  tästäkin asiasta voitiin tuomita julkisesti. Insesti oli tietenkin ollut aina kiellettyä, mutta nyt tällainen epävirallisesti yleisesti tunnettu seikka saatettiin tuoda yleiseen tietoon, kun ennen oltiin pidättäydytty. Muutenkin kirjassa kuvataan pitkin ja poikin Eurooppaa "leviäviä" sukupuolisia tapoja, joista ollaan joissain piireissä pöyristyneitä, vaikka tosiasiassa niistä ei oltu ennekään oltu suoranaisesti tietämättömiä, niistä vain ei oltu voitu puhua.

Ja tämähän korreloi aika selvästi meidän woketuskohuihimme.

Romaanihenkilö-Cromwell pohtii tämän keskimmäisen trilogian niteen loppupuolella sitä, miten hän ajautui elämänkatsomukseensa: "Kerran hän luuli itsekin, että saattaisi kuolla suruun, kun kaikki vietiin: vaimo, tyttäret, sisaret ja kardinaali, hänen isänsä ja isäntänsä. Mutta sydän sykkii itsepintaisesti aina vaan. Ihminen luulee, ettei jaksa enää hengittää, mutta rintakehä ajattelee toisin, nousee ja laskee, huokaa. On pakko elää, vaikka ei haluaisi, ja jotta kykenisit siihen, Jumala ottaa rinnastasi elävän elimen ja asettaa tilalle kivisydämen."