Syksyllä kirjoitin tänne blogille seuraavaa:

Meillä on vuosikymmenet kitunut sitrunapuu. Se on välillä käytännöllisesti katsoen kuollut, mutta lopulta on jostain juuren tienoilta aina noussut joku verso esiin. Puu, jos näin voi edes sanoa, on siis kasvanut esiin monesti, ja kuollut muutaman kymmenen sentin kokoisena yhtä monesti, joten se ei oikeastaan ole puu.

Mutta nyt siihen on ilmaantunut kukkia. Tätä emme ole päässeet koskaan näiden vuosikymmenten aikana ennen havainnomaan. Tsutsuttelin kukkia eilen pehmeällä siveltimellä lisätäkseni todennäköisyyttä, että saisimme havaita myös sitruunoita. Uskoni asiaan ei kuitenkaan ole kovin vahva. Mutta saahan sitä kokeilla. (19.9.2024)

Joulun alla havaittiin seuraavaa:

Ainoastaan yhdestä kukasta alkoi tulla jonkinlainen hedelmä, mutta kun asiaa seurattiin, se ei oikeastaan muistuttanut sitruunaa.

Se alkoi yhä enemmän muistuttaa jotain aivan muuta, ja kun oikein tarkaan katsoin, siinä versossa, josta kukat ja lopulta se yksi hedelmänalku kasvoi, oli hiukan erilaiset lehdet kuin iät ja ajat olemassaolleessa rangassa. Uusista lehdistä nimittäin puuttui sitruunapuun lehdille tyypillinen pieni levennys lehden kannasta.

Ja joulun tienoilla tilanne oli sitten viereisenlainen.

Teurastimme paprikan joulun jälkeen salaattiin. Ei voi mitään: paprika se nyt vain oli.

Minä olisin halunnut sitruunan...