Karjala-aiheinen ns. lukuromaani |
| 19.10.2025 |
Meneillään olevan pienimuotoisen Karjala-buumin seassa ilmestyi viime vuonna Miina Supisen maagisia elementtejä sisältävä romaani Kultainen peura.
Kirja menasi jäädä minulta kesken, sillä ensin se vaikutti nuortenkirjan ja ns. lukuromaanin hybridiltä, eikä sellaisten lukeminen sovellu korkealle henkiselle arvolleni. Mutta eilen tuli kirjastosta viesti, että laina-aika menee umpeen, joten lukaisin tämän kirjan kuleksimasta.
Kirja sijoittuu Viipurin ja Sortavalan tienoille. Se kurottaa Salmin Mantisinsaareen, missä tapahtuma-ajankohtana, 1880-luvun ensivuosina, vaikuttivat ortodoksisen uskon kanssa sekoittuneet vanhat pakanalliset tavat kuten härkäuhri.
Ensimmäisillä sivuilla tavataan Mathilda Sommer, viipurilaisen itseään alati saksalainena pitävän kauppiasperheen tytär. Tilda on Sortavalan seminaarin pääsykokeissa omin lupineen, mikä on karjalainen normi minkä tahansa asian tekemisessä, ja tämä aika selkeä karjalainen ote kenties oli syy siihen, että en palauttanut teosta kirjastoon saman tien. Yhtä kaikki, Tilda tulee kohtaamaan monenmoista, mistä ei ennen ollut kuullutkaan, kuten sen, mitä olen omissa tekeleissänikin käsitellyt: 1800-luvun lopulta lähtien parempi väki joutui ensimmäisen kerran silmätysten sen seikan kanssa, että heitä säädyssä alempi oli heidän kaltaisensa, samanlainen ihmis-'minä' kuin jokainen säätyläinenkin.
Romaanin nimi tulee yhdestä Mathidan dramaattisista kohtaamisesta. Tämän kirjan hyödyntämän kertomuksen mukaan Mantsinsaaren härkäuhrien taustalla olisi ollut nälänhätä, josta saarelaiset pelasti itsensä uhrannut eli saareen vapaehtoisesti hyödynnettäväksi uinut kultaturkkinen peura. Ja uusi samanlainen tuli seuraavana vuonna ja sitä seuraavana... mistä syntyi vakaa käsitys, että kultaisen peuran uhraaminen pelasti mantsilaiset joka vuosi nälältä. Mutta sitten yhtenä keväänä ei rantautunut peuraa. Mantisilaiset päättivät korvata sen härällä vastedes joka Iljan (Elias) päivä.
Härkämenoja pidettiin 1800-luvun lopulla jo raakalaismaisina. Venäjän ortodoksinenkaan kirkko ollut niistä suoranaisesti innoissaan, mutta ei ryhtynyt erityisiin toimiin niiden lopettamiseksi, sillä meneillään oli Karjalassa ruotsalaisuuden ja venäläisyyden välinen taisto tuolla ikuisellä lännen ja idän mittelön kentällä. Kansa tykkäsi verisistä juhlistaan, ja ortodoksinen kirkko ikään kuin käytti niitä välineenä "länsimielisyyttä" vastaan. Tätä ei kerrota tässä romaanissa ymmärrettävästikään, mutta ortodoksisella kirkolla oli samoja ongelmia pitkin Venäjän koko Euroopan puolesta rajaa, eikä Mansinsaari siis ollut yksittäistapaus.
Loppua kohden teemaksi nousee kaikkien karjalaisten sukututkijoiden kokemus suvun pimeiden puolien esiin nousemisesta. Yksi keino tämän ilmaisemisessa on käärmekertomukset, joita Mathilda kuulee eri puolilta. Eräs on ortodoksipapin tulkinta: käärmeitä nyt vain nousee maasta, ja voihan jopa olla, että valitsevat keskuudestaan kuninkaan, mutta voi olla olemattakin.
Ketkä sitten joutuvat käärmeiden, pimeän itsetarkoituksellisen pahuuden uhreiksi, minkä verran peura tai härkä on ollut vapaaehtoinen, ja missä kulkee vapaehtoisen pahalle uhrautumisen ja uhriksi joutumisen raja. Lapset ovat selvästi ulkopuolella oman vastuun, mutta tämän kirjan mukaan uhri pääsääntöisesti merkitsee vapaaehtoisuutta. Uhri voidaan vain antaa, ei ottaa. Tässä kirjassa uhrautumisen motiiveja ovat vanhat hyvät kuolemansynnit, etenkin ahneus, ylpeys ja kateudesta/katkeruudesta kumpuava viha. Ja näin on molempien puolelta, niiden, jotka vaativat uhreja ja niiden, jotka uhrautuvat. Sellainenkin visio tekstistä pilkottaa, että heikot kykenevät suurempaan pahuuteen kuin vahvat, ja pahuuden kuninkaaksi, kannibaaliksi, paljastuu käärmeiden kuninkaaksi kohotessaan 13-vuotias poika, jota oltiin pidetty luuserina.
Mantsinsaareen kaikkinen piirteineen Mathildan tutustuttaa Jelena, ja yksi näistä on heidän lesbosuhteensa. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että samoihin aikoihin, kun suoritettiin ortodoksisen kirkon piirissä Venäjän läntisten laitojen liepeillä eläinuhreja, Serbian ortodoksinen kirkko vihki samansukupuolisia pareja sisaruus- ja veljeysliittoihin, mistä kertoo mm. Paavo Hohti teoksesaan Bysantti – Hohdin mukaan Serbian ortodoksinen kirkko olisi toiminut näin vielä 1970-luvulla.
Kirjan kiitoksissa tekijä viittaa käyttämiinsä lähteisiin (jossa ei ole Hohtia :-)), mutta karjalaisuuteen vähänkään tutustuneet tunnistavat kirjoina julkaistut jo suoraan varsinaisesta teksistä itsekin. Kirjoittaja vähän puolustautuu, kun on ottanut kirjaan seksityön Sortavalan elämänmenon itsestäänselvyytenä. Se todellakin oli yleistä Sortavalassa, ei vain 1880-luvulla vaan sotien allakin. Arvo Tuominen on kirjassan Karjala, koko tarina todennut tilastoja tutkittuaan sellaisen yhteensattuman, että 1930-luvulla Sortavalassa olivat Viipurin läänin korkeimmat kuppatartuntaluvut samoin kun kokoomuksen äänestyprosentit.
Kiitoksissa kirjoittaja varmuuden vuoksi korostaa, etteivät selvästi fantasina puolelle menevät hahmot liity mitenkään hänen sukuunsa tai reaalimaailmaan ylipäätäänkään. Mutta ennen kiitoksia on Kirjoittajan jälkisanat, joissa hän hiukan avaa sitä, miten tuli havaittuaan suvussaan eräitä pikku epäjohdonmukaisuuksia pohtineeksi, mitähän siellä oikein oli tapahtunut. Vastavanlaisia kohtaavat kaikki karjalaiset sukujaan penkoessaan, mikä johtuu jo siitäkin, että karjalaiset eivät ole kovin hyvin viihtyneet pelkästään kotikonnullaan ja toiseksi sen tähden, että pitkästymiseen taipuvaisina he ovat ponnistelleet, etteivät pitkästyisi. Onkin sanottava, että se ei ole karjalainen eikä mikään, jonka suvussa ei ole jotain hässäkkää, jonka takaa voi paljastua hyvinkin dramaattisia juttuja. Romaanin Mathildakin ihmettelee, miten karjalaisia pidetään Maamme-kirjassakin niin leppeinä olentoina, kun tosielämässä heistä löytyy vaikka sun mitä.
Karjalaissattumukset ovat ehkä useammin kuin muualla maassa vaikuttaneet tuhoisasti todella monien elämään, riipuen toki vähän asialle altistuneitten omasta luonteestakin. Yksi tällainen suuntaan jos toiseen tuhoisasti haarautunut sattumustyyppi ovat olleet Viipurin läänissä muuhun Suomeen verrattuna yleiset onnettomia velkojentakauksia seuranneet omaisuudenmenetykset.
Viimeksi muokattu: 19.10.2025 17:40:39
Kommentit
Lisää kommentti
