Suomessa on ollut vanha sanonta, että Venäjä pysyy aina naapurinamme. Mutta tuossa aamuna muutamana herättiin tietoon, että siihen onkin tullut Kiina.
Kukapa olisi uskonut…
Minä en ymmärä rahasta mitään muuta kuin että sillä on taipumus kadota, ja rahat pitääkin mielestäni kiireesti käyttää ennen kuin ne loppuvat.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että rahan arvo on kautta maan aina sama, ja on aika vaikea edes kuvitella, että euron arvo dollareissa tai päinvastoin vaihtelisi kautta maailman suuresti. Mutta Venäjällä ruplan hinta vaihtelee samana päivänä eri paikoissa, ja olipa se hinta mikä tahansa, se ei takuuvarmasti ole niin kallis kuin virallinen kurssi väittää.
Muualla maailmassa rahasta huolehtivat pankit, myös valuutan vaihdosta. Venäjällä valuttaa vaihdellaan kadunkulmissa ja kauppojen ja bensa-asemien takahuoneissa ja sen sellaisissa. Tähän olemme yleensä sovinnolla tyytyneet, koska olemme reissailleet isojen kaupunkien ulkopuolella. Mutta viimeisimmällä Pietarin matkalla meiltä olivat ruplat loppuneet, ja nipoina suomalaisina halusimme tietenkin vaihtaa niitä rehellisesti pankissa. Kysyimme hotellista, missä on lähin valuuttaa vaihtava pankki – eihän valuuttaa lennossa vaihtavia pankkeja ole joka nurkalla meillä kotopuolessakaan. Meille vastattiin, että Pietarissa ei voi vaihtaa valuttaa pankeissa vaan erityisissä konttoreissa, jollainen oli siinä hotellimme lähettyvilläkin.
Mielenkiintonen loukko. Toi mieleen Dostojevskin romaanit. Asiakkaina oli ihmisiä, jotka vaihtoivat valuttaa päinvastaiseen suuntaan kuin me, eli halusvat vaihtaa melko pieniä ruplamääriä euroiksi tai dollareiksi. Venäläiset suosivat näitä valututoja oman ruplansa sijaan, minkä oikeastaan ymmärrän, kun tiedossa nyt on useamman kymmenen vuoden kokemuskella, että ruplan virallinen ja todellinen käyttöarvo vaihtelevat suuresti.
Kiinassa kansalaisilla olisi kaiketi sama taipumus. Tuossa pietarilaiskonttorissa oli jonotusta valvomassa sangen robustinoloinen mieshenkilö, jonka näköiseen olentoon suomalainen pankkimaailma tuskin luottaisi. Kiinassa kansalaisten halukkutta kehittää omaehtoisesti yuanin arvoa on suitsittu siten, että valuuttaa tosiaankin sai silloin, kun minä siellä reissasin ennen vuotta 2015, vain Bank of Chinasta ja senkin vain tietyissä konttoreista. Ji'nanissa vuonna 2009 eli aikana, jona Kiinassa ei ollut vielä juurikaan pankkikortteja, ja silloinkin, kun löysi pankkiautomaatin, josta ulkomaisella kortilla sai yuaneita, lysti oli järkeyttävän kallista, jouduin usein kulkemaan "oman" Bank of Chinani ohi. Ihmettelin avaraan pankkisaliin silmäillesäni, että vaikka konttorityttöset olivat aina samat, vahtimestarit olivat joka kerta eri, enkä nähnyt samaa vartijaa koskaan toista kertaa. Rahan vaihto läntisestä kiinalaiseen tapahtui siten, että täytettiin lomake tuollaisen vartijan silmien alla. Hän otti lomakkeen ja talutti paikallista rahaa kaipaavan ulkomaalaisen luukulle ja seurasi koko ajan vierestä, miten asia eteni, ja seurasi sen jälkeen rahanvaihtajaa ovelle. Ja jos kaveriporukassakin haluttiin jotain ostaa tai myydä, mieluiten kiinalaiset ottivat rahan euroina tai dollareina, joten ilmeiseseti tuo vartija seurasi ovelle tarkastaakseen, ettei kukaan ollut äkännyt, että minulla oli noita vierraita valuuttoja ja halua vaihtaa niitä yuaneiksi.
Kun ihmettelin paikalliselle väestölle, miten Bank of Chinalla piisasi vahtimestareita joka päivälle eri tyyppi, minulle kerrottiin, että vartijat eivät saaneet pysyä samassa paikassa töissä. Näin haluttiin välttää heidän ja pankin muun henkilökunnan välille syntyvät kaverusussuhteet. Guanxi-järjestelmää yritettiin siis jotenkin pitää kurissa näin.
Mutta en tiedä, onko tuokaan aukoton systeemi… Nimittäin Kiinassa säännöt vaihtuvat mielivaltaisesti ja nopeaan tahtiin, ilmeisesti tämäkin siksi, etteivät kansalset pääsisi kehittämään mitään omia systeemeitään. Mutta koska noita sääntöjen vaihteluita ei pysty ennakoimaan, on toisaalta sitten ollut pakko kehittää omia systeemeitä taas sen takia – että pysytytään ylimalkaan elämään. Joten jos yht'äkkiä jossain kiinalaisessa virastossa – tai vaikka pankissa – yhtäkkiä kuulee, että on uusi sääntö, jonka mukaan nyt on yhtäkkiä kiellettyä tehdä sitä asiaa, jota olet tullut aiemman tietosi peruteella juuri sinne hoitamaan, ei ole hyvä idea tyytyä kohtaloonsa, vaan pitää päinvastoin sanoa, että nyt on niin, että minun pitää saada tämä asia hoidetuksi, joten miten se voidaan tehdä näiden uusien sääntöjen vallitessa. Ja sitten virkailija kertoo ja hoitaa asian siinä saman tien.
Mutta Kiinassa rahan arvo kuitenkin on se, mikä on virallinen kurssi.
Olisiko ollut kuukausi sitten kun Putin valitti omalla ulkomaisella uutiskanavallaan eli Tassilla, että Iranin kanssa on vaikea tehdä kauppaa, koska Iranin valuutta on sellaisessa syöksyssä. Putin tarjosi ratkaisuksi, että BRICS-maat alkaisivat käyttää yhteisessä kaupankäynnissään Kiinan yuania, se kun on niiden maiden rahoista ainoa, jonka arvo jotenkin pysyy eri puolilla kulloisenakin hetkenä suurin piirtein samana.
Jos Putinista riippuisi, Venäjällä varmaan otettaisiin valtakunnan sisäisestikin käyttöön yuan, jos Kiina vain sallisi. En ihan äkkiä kuitenkaan usko tähän. Mutta sen uskon, että koska Venäjästä nyt on tulossa Kiinan provinssi, saattaa olla, että sieltä ei muutaman kuukauden sisään hyväksytä ulkomaille kuin Kiinan passit? (24.3.2023)
Järki on mielipidekysymys
Eilisen pääuutinen oli, että Xi Jinping Kiinasta pirautti Volodymyr Zelenskyille Ukrainaan.
Ei tiedetä, mitä puhuttiin, mutta Xi Jinping ei soittele huvikseen kenellekään. Luulen, että puhelssa sivuttiin Xi Jinpingin ikuista ystävää, yhtä putkosta, joka valtioneen sekä eräine yksityisarmeijoineen hyökkäsi reilu vuosi takaperin Ukrainaan.
Xi Jinpingin mielestä siinä, että hänen kaverinsa Volodja hyökkäsi toiseen itsenäiseen valtioon, ei ole mitään vikaa. Hänestä oli tosi hyvä idea, että Volodja kokaisi, miten muu maailma mahdollisesti reagoi tällaiseen toimintaa, sillä Jinkkulilla on ollut suunnitelmissa vastava projekti Taiwanille, mihin Kiinan kommunistisen puolueen voitettua 1940-luvun lopussa pakeni vastapuoli, viholliset siis, eli Kuomintang. Jinkkulin mielestä Ukraina on ollut saman verran itsenäinen valtio kuin Taiwan, eikä hänen mielestään ole väliä sillä, että Kiina itse on tunnustanut Ukrainan muiden kansainvälisen yhteisön jäsenten kera itsenäiseksi valtioksi – mitä kukaan ei ole tehnyt Taiwanin suhteen. Kiinassa edes 1 ei ole aina sama kuin 1, vaan aina mitä tahansa sen mukaan, mitä kommunistisen puoleen puheenjohtaja kulloinkin suvaitsee päättää.
Vuoden päivät Xi Jinping on ollut sitä mieltä, että 1+1 on jotain 400 tai sinne päin, eikä häntä oe kiinnostanut, mitkä tämän hänen "mielipiteensä" käytännön seuraukset ovat. Luulen, että tuossa puhelussa on käsitelty mm. sitä, että Kiinalla on ollut vuokralla Ukrainasta viljapeltoja ja nyt sieltä ei saada satoja kotiin, kun Venäjä, Kiinan ikuinen rajaton ystävä, on kylvänyt pellot täyteen pommeja eikä päästä rahtilaivoja lähtemään Ukrainan satamista viemään sitäkään vähää viljaa, joka on saatu korjattua. Koska Xi Jinpingin mielestä 1+1 ei ole koskaan 2, hän tuskin on päätynyt tähän tulokseen nytkään, vaan hän on neuvotellut vain jostain muusta länsimaisittain oudosta aritmeettisesta ratkaisusta Ukrainan presidentin kanssa. Toivottavasti Jinkkuli on ottanut huomioon, että tämä Ukrainan Vlodja toisin kuin Venäjän Volodja on juutalainen, ja siinä kulttuuriyhteisössä on paljon nobelisteja, joissa on kiinalaisten mielestä se ikävä ominaisuus, ettei juutalaisten mielestä totuus ole ikinä mielipidekysymys. En usko, että Xi Jinping saa Volodymyr Zelenskyiä vakuuttumaan siitä, että ne ovat ukrainalaiset kun ovat kylväneet ne pommit ukrainalsiin peltoihin ja että Ukraina on sulkenut meritien ulos Mustalta mereltä. Hän kyllä yrittää, mutta on varmaan varautunut, että hänen omaperäiset aritmeettiset tulkintansa eivät saavuta vastakaikua.
Kiina on nyt roudannut valtavat määrät globaalin kriisin halventamaa öljyä ja kaasua ikuiselta ystävämaaltaan Venäjältä. Hiukan ihmetyttää, mitä Kiina niillä tekee, sillä sehän ei oikestaan voi käyttää niitä. Kiiinassa on valtavat ympäristöongelmat, niin valtavat, etteivät ruotsalaisten oopperalaulajien adhd-potilastyttäret pysty sitä edes kuvittelemaan. Niitä ei näe, jos menee Kiinaan yöpymään turistihotelleissa ja liikkumaan hyvin ilmastoiduilla turitibusseilla hyvin sterioituihin turistikohteisiin. Mutta jos joutuu jotenkin toimimaan samoissa oloissa kuin kiinalaiset itse, ne kyllä näkee viimeistään, kun niistää ensimmäsen kerran nenänsä eikä sieltä tule normaalin väristä räkää. Kiinassa oikeasti kuolee ihmisiä erilaisiin ympäristömyrkkyihin, massoittain, eikä Kiina ei ole kuulunut ilmastonmuutoksen vastustajiin. Siinä suhteessa se on pakotettu älylliseen rehellisyyteen. Vaikkei uskoisi, että 1+1 = 2, sille ei voi mitään, jos maasta häviää kokonaan vesi. Vettä tarvitaan juotavaksi, mikä ei ole edes haaste – kiinalaiset tuovat juomavettä Saudi-Arabiasta, joka on tulikuuma hiekka-autiomaa, mutta jolla on hyvä teknologia meriveden juomakelpoiseksi saattamiseen. Mutta kasteluvesi on ongelma.
Jinkkulimme oli kaiketi laskeskellut, että Venäjän Volodja saa helposti haltuunsa Ukrainan Volodjan maan, onhan näillä viikareilla suurin piirtein sama nimikin, jolloin Kiinan viljantuotanto Ukrainassa helpottaa ja kotimaan kasteluvedestä tarvitsee huolehtia vähemmän. Ikuisessa rajattoman ystävyyden maassa on runsaasti jokia, joita voidaan käännellä tulemaan Kiinaan päin – omasta maastaanhan Kiina on jo käännellyt kaikki joet ja saanut ne kuivumaan, ja tähän liittyen tänään tuleekin telkkarista dokumentti Mekongista, jonka lähteet ovat Himalajalla Kiinassa ja johon on rakenneltu voimalaitoksia pitkin ja poikin.
Kiinan energiantuotanto on ollut hyvin vesiriippuvaista, sekin, ei vain viljely, ja nyt siellä pitää ruveta miettimään muita ratkaisuja siihenkin. Vesivoimaa ei enää saada, kun joet ovat kuivuneet, ja fossiilienergia on pois laskuista päästöjen takia. Kiina on kiinnostunut vihreästä energiasta, mikä varmaan huolettaa Venäjääkin, sillä vihreä siirtymä on saanut huiman kiitovauhdin, kun venäläisistä fossiilienergioista on ruvettu urakalla luopumaan. Venäjän Volodja on varmaan omasta puolestaan laskeskellut, että Kiina ei fossilienergaista luovu, vaikka olisi miten ympäristöongelmia, sillä Kiinaa ei paljon hätkäytä, jos jossain kuolee jonkun myrkytetyn järven tai kuivuvan joen takia 5 miljonaa ihmistä – Kiinassa on senkin jälkeen 1,4 miljardin väestö.
Kiinan väkiluvun lasku ei ole ongelma eikä edes haaste, mutta väestön voimakas kerrostuminen on. Kiinassa on vain superrikkaita ja superköyhiä, siltä väliltä ei paljon mitään, ja nekin, jotka tuohon länsimaisittain katsottuna epämääräiseen keskiluokkaan kuuluvat, haluavat kiivaasti siihen superrikkaiden luokkaan. Lännestä käsin tätä on vaikea havaita. Meitä estää siitä se, että meillä on sangen ylevää kuulua keskiluokaan, joka sisältää hirmuisen määrän erilaisia kiinnostavia ammatteja ja jonka nousuun aikoinaan 1600-luvulta lähtien perustuu demokratia. Ellei ongelmaa saada tasattua vaan ihmisiä rupeaa kuolemaan nykyisestä kiihtyvällä tahdilla, Kiinassa saatetaan nähdä levottomuuksia, joita ei voida enää kuitata etnisiksi ja syytellä separatismiksi.
Kun sota nyt Kiinan näkökulmasta ehkä vähän venähti ja pitkittyessään mutkistui, Kiina on hiukan huolestunut. Eilisen päivän toinen pääuutinen oli, että Venäjä on ottanut haltuunsa Venäjällä vielä toimineet suomalaisen Fortumin ja saksalaisen Uniperin toiminnat. Luulen, että tämä stimuloi Xitä tarttumaan luuriin. Xi nimittäin on toki kuullut huhuja, että länsimaisten ihmisten mielestä 1+1 on aina 2. Toki länsimaiden halukkuus yhteistyöhön Venjän kanssa enää ikinä romahti heti Venäjän aloittaman Eurooppaan suuntautuneen hyökkäyssodan seurauksena lähes nollaan, mutta haluttomuus kohdistui aika tarkkaan vain Venäjään, vaikka hiukan epäilyksiä heitettiin välittömästi Kiinankin päälle. Forumiltakin ilmoitettiin tuolloin alussa, ettei se voinut silloin lähteä Venäjältä, kun sillä oli paljon porukkaakin töissä ja mitä näille olisi tapahtunut, nyyh, nyyh… Mutta kaikesta sen Venäjää nuoleskelevasta nyyhkimisestä huolimatta Fortum otettiin nyt Venäjän haltuun. Xi Jinping joutuu nyt ottamaan huomioon, että yhden diktatuurin epäluotettavuus investointikohteena suhteessa toiseen diktatuuriin samassa asiassa saattaa lännen mielestä tarkoittaa yhteensä kahta epäluotettavaa diktatuuri-investointikohdetta. Lännen päätä voi nyt olla hyvin vaikea kääntää kiinalaisille matemaattisille periaatteille suopeaksi, kun Kiina on jo yli vuoden päivät hokenut ikusta rajatonta ystävyyttään Venäjän kanssa ja kieltäytynyt tuomitsemasta Venäjän hyökkäystä toiseen itsenäiseen maahan.
Kiinalla on nyt intressejä saada sota loppumaan ennen kuin lännen pako Kiinan markkinoilta enemmän kiihtyy. Kiinalaisetkin käsittävät, että varkaisiin ei luoteta ja että varkaiden kaverit usein ovat nämäkin varkaita. Saattaa olla, ettei Venäjä tehnyt tuota Fortumin ja Uniperin kaappausta vain Suomen ja Saksan takia, siis vain, vaan myös osoittaakseen Kiinalle, että jos asiat eivät suju, kuten Venäjä haluaa, niin sillä on merkitystä myös Kiinalle. Ja vaikka kävisi niin, että Ukraina menettäisi itäosansa ja Krimin Venäjälle lopullisesti ja saataisiin siihen perustuva rauha, siihen rauhaan loppuu sodan lisäksi paitsi Venäjän myös sen ikuisen rajattoman ystävän Kiinan välinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden kanssa: 1+1–1+1=0.
Esimerkiksi se, että Venäjä valittaa viljatomitusten estäjäksi sitä, että se on suljettu SWIFTin ulkopuolelle, on paskapuhetta. Kiinalaiset ovat ajat sitten kehittäneet oman vastaavan maksujärjestelmänsä, ja nämä viljatoimitukset voitaisiin käytännössä hoitaa tämän kiinalaisen järjestelmän kautta, joskin siinä toki olisi pari pikku poliittista probleemaa. Eli onko Kiina sukenut Venäjän ulos omasta maksujärjestelmästään? Jostain syystä Kiina ei huoli Venäjää mukaan tähän järjestelmäänsä. Luultavasti Venäjä kuitenkin oli laskenut kiinalasen järjestelmän varaan. Sulkeminen SWIFTistä oli aivan kirkkaasti odotettavissa, Venäjä itse asiassa tasan tarkkaan tiesi, että se suljetaan SWIFTistä, sillä kuviosta oli olemassa kiistaton ennakkotapaus, Iran.
Eli jossain se sitten kulkee, se Venäjän ja Kiinan rajattoman ystävyyden raja, ja se kulkee rahassa. Venäjän ruplalla on aina ollut useampi kurssi, minkä kaikki Venäjällä edes matkailleet tietävät, eivätkä pankit kontrolloi niitä. Viimeimmäksi Pietarissa käydessäni joulun alla 2019 eli juuri ennen koronaa, minulle sanottiin hotellista, että Pietarissa ei voi vaihtaa valuttaa pankissa – minä säntillinen suomalainen olisin halunnut tehdä tämän asian lain mukaan. Kiinalaiset eivät ehkä ole innoissaan venäläisestä suurpiirteisestä suhtautumisesta rahan arvoon, raha kun vielä on kiinalainen keksintö.
Olen paraikaa lukemassa Liisa Liimataisen teosta Riikinkukko ja kameli, joka kertoo Iranin ja Saudi-Arabian kilpailusta tai yhteistyöstä, miten sen nyt ottaa, Lähi-idän valtabasaarissa. Kun sota oikein todenteolla siellä päin alkoi 2011, maailma ällisteli, miten Irak ei pannut tikkua ristiin. Vuonna 2014 Irakin armeija juoksi suoranaisesti pois alta, kun Isis eteni, mikä raivostutti eritoten USA:n. Tälle oli selityksenä se, että armeija ei ollut lojaali silloiselle shiialaisella pääministerille Nuri Al-Malikille ja omien sanojensa mukaan sotilaat kieltäytyivät kuolemasta tämän puolesta. Tämä on länsimaisittain aika outoa logikkaa… kieltäydytään taistelemasta isänmaan puolesta, kun siellä on yksi tyyppi, josta ei tykätä. Mutta näin se menee valtioissa, joissa ei ole toimivia instituutioita, jota ylittäisivät yksittäiset henkilöt.
Putkonen puolestaan arveli, että Irakin ja koko sen lähiseudun Syyrioineen ja Libanoneineen toimintakyvyttömyys johtui siitä, että siellä oli niin paljon erilaisia uskonnollisia/poliittisia ryhmittymiä – ei siitä, ettei siellä ollut toimivia rakenteita. Koska EU:n alueellakin on paljon erilaisia ideologisia suuntia, se lankeaa yhtä helposti kuin Irak, tuumi putkonen, ja testialustana toimivat heti samana vuonna 2014 Ukrainan Donbas ja Krim, ja niin hypoteesi sai putkosen mielestä empiirisen todistuksen pätevyydestään myös Euroopassa. Ja ehkä Jinkkulinkin mielestä.
Vaikka tiedän Kiinan kasteluvesi- ja ilmasto(-ja myös maaperä)ongelmat, en silti ihan käsitä, miten Xi Jinping meni tähän vipuun, kun putkonen vielä hössötti, että Ukrainassa ovat vallassa natsit, vaikka presidenttinä oli holokaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen. Mutta jos kansakunnassa on totuttu määrittelemään tapauskohtaisesti, paljonko on 1+1, niin ilmeisesti tässä tapauksessa päätettiin, että se on nolla. Xi Jinpingillä nimittäin on Kiinan oloihin suhteutetuna aika samanlainen tausta kuin Zelenskyillä. Hänen perhensä oli hyvissä asemissa, kunnes aivan absurdisti – aivan natsi-Saksan oloihin verattavasti – isä-Xi joutui epäsuosioon ja perhen jäseniä karkotettiin ketä minnekin. Ero Zelenskyiin on se, että Xin sukulaisia ei tapettu vaan he harjoittivat Kiinassa suosittua itsemurhailua. Poika-Xi päätyi Kiinan johtoon kuten holokaustissa tapettujen isovanhempien jälkeläinen Volodymyr Zelenskyi päätyi Ukrainan johtoon. Mistä Xi siis oli päätelyt, että jos hän ei niissä oloissa antanut periksi, niin Zelenskyi antaisi? Tätä kiinalaista logiikkaa me emme tule koskaan ymmärtämään, vaan meidän on nyt vain tyydyttävä sihen, että tällä kertaa Xin mielestä 1+1 oli nolla, vaikka se muun maailman mielestä aika ilmeisesti on 2.
Kiina ei mielellään tule nolatuksi. Se tuli nolatuksi tuossa muka Iranin ja Saudi-Arabian diplomaatisten suhteiden solmimistapauksessa. Länsimedioissa oltiin yksissä tuumin päätetty imarrella Kiinaa siitä, että se muka oli onnistunut solmimaan tuon suhteen, vaikka muu maailma tietää yhtä hyvin kuin yhden ja yhden summan, että Iran ja Saudi-Arabia olivat pitkään kohentaneet suhteitaan. Al-Jazeera sitten pullautti päälle, että niitä Iranin ja Saudi-Arabian konkreettisia suurlähetystöjärjestelyjäkin olivat olleet sumplimassa sveitsiläiset eivätkä suinkaan kiinalaiset. En tiedä, pääseekö Kiinasta lukemaan Al-Jazeeraa – ehkä kiinalaiset saatiin uskomaan kiinalaisen diplomatian kykyyn. Mutta muun maailman silmissähän Kiina näkymä on toinen. Al-Jazeera kun nyt kuitenkin on Lähi-idän johtava media.
Ihan mielenkiintoista nähdä, miten Kiina sen moninapaisen maailmansa pyrkii järjestämään, kun se nyt ei koko maailman mediaa pysty kontrolloimaan. Sillä tulee olemaan vaikeuksia jo Venäjän kanssa. Molemmat maat ovat korruptoituneita, mutta vähän eri tavalla. Kiinalaiset eivät ole korruptoineet rahaansa, minkä Venäjä on tehnyt niin että soi, eikä Kiinassa saa suoranaisesti varastaa. Kiinassa ja Venäjällä molemmissa mielistellään itseä ylempiä totuuden kustannuksella, ja vastaavasti valtaapitävät koettelevat alaspäin kansalaisten lojaalisuutta sillä, minkä verran nämä saadaan uskomaan yksiselitteisiä valheita tyyliin 1+1=964. Mutta Kiinassa ei saa suoranaisesti varastaa. Lahjonta on toki samanlaista. Ero on ehkä se, että Kiinassa lahja pitää ojentamalla ojentaa saajalle – Venäjällä "lahjan" voi kaapata haltuunsa, mitä Kiinassa siis ei voi yhtä helposti tehdä. Ja se voi nyt olla, että näissä Fortumin ja Uniperin tapuksissa Venäjä meni Kiinan mielestä liian pitkälle, eikä se ehkä halua, että sen aletaan olettaa toimivan venäläisellä moraalilla. Ts. sitä aletaan pitää epäluotettavana ja yhteistyökyvyttömänä, suoranaisena varkaana, kuin Venäjää. Epäilemättä kyseessä oli Venäjän taholta myös Kiinan kiristäminen. Tosiasia on, että samaan huoneeseen joutuessaan kiinalaiset ja venäläiset henkilöt eivät tule toimeen. Ilmapiiri on niin vihamielinen, että siitä voisi leikata palasia.
Kiinalainen työmoraali ei ole edes vain länsimainen vaan se on suorastaan amerikkalainen, ja se ei käy yksiin venäläisen kanssa. Se ei käy yksiin myöskään sunni-islamilaisen työmoraalin kanssa. Iranin kanssa siinä mielessä saattaisi synkata, mutta iranilaisten mielestä tuotteiden huono laatu on paha asia, ja vastaavasti kiinalaisten mielestä se, että rahan arvo ei pysy, on yhtä huono. Kumpikin on sitä mieltä, että heidän yhteistyökumppaneidensa ei periaatteessa tarvitse allekirjoittaa heidän ideologisia käytäntöjään – periaatteessa, mutta kyllähän Kiina on joutunut työmoraalikysymyksissä vaikeuksiin Pakistanissa, ihan tässä viime viikkoinakin, vaikka yhteistyö sellä on vanhaa perua. (27.4.2023)
Minä juttelen Bulgakovin henkilöiden ja putinistituttuni kanssa...
Viime viikolla huhuttiin, että Prigozhin olisi kuollut lentokoneen räjähdettyä ilmassa syystä, jota ei virallisen käsityksen mukaan tunneta, mutta epävirallisen käsityksen mukaan tiedetään hyvin. Pari päivää sitten ilmestyi levitykseen videonpätkä, jolla Prigozhin ilmoitti kaikille, jotka huhuavat hänen kuolemastaan, että hän on ihan hyvässä hapessa Afrikassa. Virallisen käsityksen mukaan tämä oli Prigozhinin viimeinenen videoesiintyminen ennen kuolmaansa. En tiedä, mihin virallinen käsitys perustuu. Mutta yhtä kaikki, turmakoneen oli valmistanut Basilia, Venäjän Brics-kumppani. Brasilia olisi halunnut tutkia itsevalmistamansa turmakoneen, mutta Venäjä ilmoitti Brics-kaverilleen, ettei se anna sen tutkia konetta.
Intia isännöi G20-maiden kokousta piakkoin, mutta sen Brics-kumppanit Venäjä ja Kiina kieltäytyvät osallistumasta kaverinsa pitämään kokoukseen ainakaan valtionpäämiestasolla sikäli kun millään.
Kiina on julkaissut uuden virallisen kartan, jossa kansainvälisen käsityksen mukaan Venäjälle kuuluvia alueita onkin merkitty Kiinalle – samaa on tapahtunut myös Malesian ja joidenkin muidenkin kohdalla, ja viimemainitut toisin kuin Venäjä ovat älähtäneet asiasta.
Venäjä on vähentänyt öljyntuotantoaan, joten kun se ei enää voi hankkia tuloja kuin myymällä sitä (kylläkin aika halvalla) Brics-maihin, se saattaa tulla siihen tulokseen, ettei se enää tarvitsekaan näistä kumppaneista kuin ehkä Kiinaa. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, aikooko Venäjä puolustaa noita Kiinan itselleen kartoittamia Venäjän alueita Kaukoidässään.
Ukraina on joutunut lupaamaan, ettei se käytä länneltä eikä varsinkaan Nato-mailta saamiaan aseita hyökkäyksiin Venäjän maaperälle. Siispä se on alkanut lennättää siellä austraalialaisperäisiä pahvista ja kuminauhasta koostuvia drooneja, jotka kasataan vasta Ukrainassa. Ne ovat näppäriä, sillä Venäjän ilmatorjunta ei kykene havaitsemaan niitä. Hyökkäyksiä näillä on ruvettu tekemään sisältä Venäjältä, jolloin ne eivät siis tapahdu Ukrainasta Venäjälle.
Näiden seikkojen johdosta ja juteltuani putinistituttuni kanssa rupesin lukemaan jälleen Bulgakovin loistavaa teosta Saatana saapuu Moskovaan, jonka nimi on kaikin puolin väärä, sillä se osoittaa aivan väärään suuntaan, melkeinpä pyrkii kumoamaan koko kirjan idean. Alkuperäisen nimen suora käännös olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan Mestari ja Margarita, ja Mestari viittaa moneen henkilöön: kirjan päähenkilökirjailijaan, tämän paraikaa kirjoittamaan romaaniin Jeesuksesta, Karamazovin veljesten Ivanin näkyyn, jossa hänelle ilmestyy Saatana, joka kertoo Mestarista, ts. Kristuksesta, kuuluisassa jaksossa, jolle jälkipolvet ovat antaneet oman erillisen nimensäkin, Suurinkvisiittorin legenda. Ja lisäksi vielä vanhaan vihtahousuun, Bulgakovin kirjan henkilöön, mustan magian mestariin.
Tuo tuttuni on Putinin kannattaja tarkalleen siitä syystä, jonka olen monesti tällä blogillani ilmoittanut Putinin suosion syyksi: tavallinen kansa yhdistää Putinin siihen, että Venäjällä alkoi viimein mennä paremmin kamottavan 1990-luvun jälkeen. Mutta se nyt on niin, että näiden kahden asian välillä on vain ajallinen korrelaatio, ei syy–seuraus -suhdetta. Venäjä sai 1990-luvun katastrofissaan lännelta suurta taloudellista apua, josta Venäjä ei todellakaan ole ollut kiitollinen, ja sitä paitsi Putin käytti sen rahamäärän Kremlin kullittamisen. Myös tavalliset suomalaiset lähettivät apua Venäjälle, etenkin lähiseuduillemme, sillä Venäjällä, olipa sen valtion nimi mikä milloinkin, vanhemmat rupeavat ensi töikseen hylkäämään lapsiaan, kun olot pikkuisen kovenevat. Putin ei pannut tikkua ristiin katulasten ja lastenkotien hyväksi, suomalaiset panivat. Ja ennen kaikkea Putinia lykästi siinä, että öljyn hinta nousi täysin hänestä riippumattomista syistä. Putin ei itse ole tehnyt Venäjän kansan hyväksi ikinä yhtään mitään, ja meitä ulkopuolisia hämmästyttää, etteivät hänen kannattajansa todellakaan näe tätä ilmiselvää tosiasiaa.
Estääkseen kansalaisiaan havaitsemasta asioiden todellista laitaa, eli sitä, että länsi ja öljyn hinnan nousu pelasti Venäjän 1990-luvun kurimuksesta, Putin julistaa nyt, että länsi haluaa tuhota Venäjän.
Mutta jos länsi olisi halunnut Venäjän tuhoutuva, eikähän se olitaisi tehty 1990-luvulla, ja vieläpä ihan vain siten, että ei oltaisi tehty mitään.
Minä keskustelen mielelläni tuon putinistituttuni kanssa aivan niin kuin luen säännöllisin väliajoin Bugakovin Mestarin ja Margaritan. Luen aina moneen kertaan ja joka kerta kuoliaksi nauren ensimmäiset sivut, joissa lukijan silmille läväytetään venäläiset/neuvostoliittolaiset paradoksit: tummatukainen kalju mies, totinen toveri runoilija, joka on pukeutunut cowboy-paitaan, oikeaoppinen kustannustoimittaja, jolla on harmaa puku niin kuin on mustan magian professorilla Woldemarilla, joka ennustaa, että kustannustoimittajalta irtoaa pian pää, sillä Annuška on jo ostanut öljyn – kuka hiton Annuška… Asiat alkavat järkiperäisyydelle vannovassa, ateistisessa ja oikeudenmukaisessa kommunistivaltiossa mennä aivan eri suuntaan kuin oltaisiin voitu ennustaa. Mistä tuli korruptio – rahathan vain ilmestyivät itsestään isännöitisjän salkkuun; hän vain sitten piilotti ne tuuletushormiin, mistä ne löydettiin ilmiannon seurauksena – ja mistä se tuli, se ilmiantokulttuurikin? Mistä tulivat kylästyneet kotirouvat, nuo noidat, niidenhän olisi pitänyt muuttua mahdottomiksi, kun tuli vallankumous? Ihmiset katoavat niin kuin Venäjän maaperällä aina katoavat. Kissat syövöt marinoituja herkkusieniä haarukalla ja yrittävät maksaa raitiovaunumatkansa, mutta rahaa ei huolita, koska kissa on kissa eivätkä kissat ylipäätään saa matkustaa raitiovaunulla. Eikä kukaan ole huomaavinaan mitään. Venäläinen selviytymisstrategia kautta historian: ollan kuin ei oltaisikaan. Mitään ei tarvitse tehdä asioiden korjaamiseksi, jos niitä ei ole huomaavinaan, ja asiat voi aina valehdella sellaisiksi, että se asioiden huomaamatta jättäminen on erityinen hyve.
1990-luvun kurimuskaan ei tosiasaissa alkanut Neuostoliiton romahtamisesta 1991. Se oli alkanut jo viimeistään 1980-luvulla, kun Leningradista ei saanut vessapaperia mistään, mutta heroiinia sai joka paikasta. Putinistit luulevat, että kukaan ulkomaalinen ei käynyt Neuvostoliitossa ikinä eikä ole nähnyt, mitä siellä tapahtui. Mutta ikävä kyllä todella monet kävivät ja siksi tietävät, että putinistit valehtelevat niin kuin heidät Neuvostoliitossa opetettiin uskomaan, että lahjukset ilmestyvät itsestään lahjottavien salkkuihin. Kumma, että Venäjän valtiollisen pääpropagandan tuottajan, Venäjän telkkarin ykköskanavan johtajakaan ei muista tätä, vaikka hän oli 1980-luvulla nuori undergroundelokuvia tekevä punkkari. Mutta kaikki muut paitsi Konstantin Ernst itse muistavat hänet 1980-luvulta...(2.9.2023)
