 Koska  joidenkin ihmisten kuten minun pitää koko ajan tehdä röhveltää jotain,  olen nyt yhdessä paremman puoliskoni kanssa ja monilta muilta apuja  saaden röhveltänyt tällaisen lehdennäköisen julkaisun, joka siis ei ole  lehti sanan varsinaisssa merkityksessä vaan ihan vain yksittäinen  omakustanteinen pienipainoksinen painotuote.
Koska  joidenkin ihmisten kuten minun pitää koko ajan tehdä röhveltää jotain,  olen nyt yhdessä paremman puoliskoni kanssa ja monilta muilta apuja  saaden röhveltänyt tällaisen lehdennäköisen julkaisun, joka siis ei ole  lehti sanan varsinaisssa merkityksessä vaan ihan vain yksittäinen  omakustanteinen pienipainoksinen painotuote.
Syy moiseen pelleilyyn oli se, että Uukuniemi-juhlien tämän  kesän teema on Laatokan Karjala. Juhlilla keskitytään luontoon mutta  tässä meidän lehdykässämme kaikkeen ihmistekoiseen ja tietysti  Uukuniemi-painotteisesti. Toki alussa on kaikkien taannoisen Laatokan  Karjalan pitäjien esittelyt. Laatokan Karjalallahan tarkoitetaan  luovutetun Karjalan tämännimistä osaa, joskin joitain pitäjiä kuten  entisestä Uukunimestäkin 1/5 kuuluu edelleen Suomelle. 
Kuvan kannen nostot eivät ehkä näy, mutta siinä lukee, että Kulkukauppiaista formulakuskeihin, Laatokankarjalaisen urheilun tähtihetkiä ja Sortavalan sote.  Ne kuulostavat ihan asiallisilta, mutta kuten kuvastakin näkee, minun  on pitänyt pakkomielteenomaisesti röhveltää tähän paperinukke, jolla on  tietysti Laatokan Karjalan kansallispuku mutta myös kolmet hyntteet  lisää takannessa.
Uukuniemi-aiheiset julkaisuni päättyvät nyt tähän. Niitä kertyi  ystäville, tutuille ja sukulaisille jaettavaksi yhteensä neljä  nimekettä. Uukuniemeläissyntyinen äitini kuoli köyhänä, mutta sen verran  häneltä rahaa jäi, että olen voinut polttaa osuuteni niistä näihin  painotuotteisiin. Ja nyt ne rahat ovat loppu. (31.5.2024)
 
			

