Katsoin tuossa putkeen Yle Areenalta neljännen tuotantokauden Babylon Berliniä.
Yleensä tv-sarjassa kuin tv-sarjassa alku on ihan hyvä, mutta loppua kohti homma hyytyy. Babylon Berlinien  ensimmäinen tuotantokausi oli upeaa sadun, historian ja psykodraaman  sekoitusta. Tässä neljännessä kaudessa sadunhohto ja psykodraama ovat  kadoneet täysin. Osin sen voi selittää kuvattavana olevalla  aikakaudella, mystiikan maustama aiempien osien iloinen 20-luku on  kieltämättä eri asia kuin sosiaalisten ja moraalisten ristiriitojen  repimä Saksan 30-luvun taite.
Kiinostavinta tässä, niin fiktioita kuin tietysti onkin, on väite, että  Saksan 20/30-luvun vaihteen äärioikeistolaisuudessa olisi ehkä ollut  useampia haaroja ja Hitlerin johtamassa  kansallissosialismissakin sisäistä kilpailua, ja näillä oli omat  suhteensa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ammattirikollisuus oli  tuolloin vakavasti otettava toimiala, ja osittain äärioikeistolaiset  liikkeet olivat vastaus tähän. 
Tässä tuotanojaksossa taistelevien rikollisliigojen välille yritetään  rakentaa uudelleen 20-luvulla vallinnutta rauhaa järjestämällä niiden  konferenssi poliisin tiloissa. Susiksi tietysti menee.
Berliiniä ravistelee myös kapinaliike kansallissosialismin sisällä, ja  siinä on pomona entinen poliisi, jonka ryhmään sarjan päähenkiöpoliisi  Rath on soluttautunut.
Alimpien yhteiskuntaryhmien kimppuun on käynyt vallasväen oma  äärioikeistolainen ryhmä. Se toimiikin sitten sillä teokkuudella, jonka  hyvä koulutustausta ja hallinnollinen kokemus suovat. Tämä Valkoinen  käsi järjestää omia oikeudenkäyntejään niitä rikollisia vastaan, jotka  on oikeissa tuomioistuimissa heidän mukaansa tuomittu liian lepsusti.  Tätä johtaa virallisessakin virassa toimivat tuomari. Toisena  toiminnanhaarana on lapsirikollisten kasvatuslaitos, jota puolestaan  johtaa ed. tuomarin vaimo.
Venäläisiä vakoojiakin on paria lajia, toinen kommunisteja, toinen  näiden vastustajia, ja nämä soluttautuvat toistensa joukkoihin.
Melkoinen yhteiskunnallinen pattitilanne, siis. Sen katveessa ihmiset yrittävät elää elämäänsä niin kuin nyt tanssia.
Ymmärrettävästi mukana kuvioissa on juutalaisuus. Juutalaisten  elinkeinonhankintamahdollisuuksia oltiin iät ja ajat rajoitettu, joten  he olivat pakotettuja "erikoistumaan" aloille, joita muut eivät voineet  hoitaa kuten pankkitoimintaan – perinteen mukaan kristityn ei ollut lupa  ottaa lainasta korkoa keneltäkään, juutalaiselta oli kiellettyä ottaa  sitä vain toiselta juutalaiselta – ja lisäksi aina maailman muuttuessa  kulloinkin syntyville uusille, vielä säätelemättömille toimialoille  kuten 20-luvulta lähtien viihdeteollisuuteen. Juuri katsomallani  tuotankokaudella muodollisena juonena on Rothschildien sininen timantti,  tv-sarjan pohjana olevan romaanin Goldstein, joka on ajat siten  joutunut hukkaan. Nyt sen sijaintipaikka on selvinnyt ja sitä  pelastamaan lentää zeppeliinillä jenkeistä eräs entinen Berliinin  juutalainen.
Tulomatkasta hänen seuraansa lyöttäytyy valkoisen puolen  venäläisvakooja, paluumatkasta eräiden berliiniläisten  ammattirikollisveljesten kiertopalkinto, kabareetaiteilijatar Ester.  Ester on ns. selviytyjäluonne. Selvästikin juutalainen, mutta minulle  tulevat hänestä mieleen myös karjalaiset. Joku varmaan ilmaisisi asian  niin, että Ester putoaa aina jaloilleen, putosipa mistä ja minne tahansa  ja miten korkealta, mutta itse en ehkä tekisi niin. Ester on minun  näkökulmastani iloinen opportunisti, joka ei välitä, miten hänen omat  elämänkäänteessä muihin vaikuttavat. Ilmeinen narsisti, siis.  Mielenkiintoinen ja samalla sietämätön tyyppi, jollaiset ovat hauskoja  elokuvissa, mutta todellisessa elämässä kohdattuinahan he ovat melkoisia  riesoja.
Viimeisistä tuotantojakson minuuteista voisi päätellä, että Babylon Berlinit  tulevat jatkumaan. Olettamukseni on, että jatkossa tullaan  käsittelemään sitä, miten uusi, kasvottomasti, ilman paikallisyhteisöjen  arkista sosiaalista kontrollia toimiva yhteiskunta suosii näitä  opportunistisia narisisteja. Globalisoituvassa maailmassa he voivat aina  lähteä muualle, kun nykyisessä paikassa heidän todellinen karvansa  alkaa olla liian tunnettu. Mutta nähtäväksi jää….Minä ainakin jään  odottamaan innolla seuraavaa tuotantokautta. (4.8.2023)
 
			

