Yllä ovat Sturm und Drang -lautaseni, ihan tämän sesongin tuotantoa. Maailmassahan on menossa melkoinen Sturm und Drang, joten ajan hermolla ollaan. Pääasiallinen tarkoitus oli kokeilla miten engobe näkyy värillisten lasitteiden läpi, mitä saa aikaan, kun vetää vielä päälle alilasiteväriä ja miten erilaiset lasitteet suhtautuvat toisiinsa, jos niitä päällekkäin sutii ja muuta sen sellaista. Näissä on nyt yksi kohta, jota halausin soveltaa johonkin työhön kokonaisuudessaan, mutta ongelma on, etten muista, miten tein sen…
Seuraan erityisellä mielenkiinnolla erästä Sturmia eli myrskyä, nimittäin tätä kiinalaisten suorittamaa kaasuputki- ja kaapelituhoa. Se on niin, niin kiinalainen juttu!
Kiinassa, kuten tiedetään, on korruptio aivan erityinen kulttuurin alue, jota ei edes yritetä salata eikä sitä ole määritelty rikokseksikaan kuin aivan tietynlaisissa (meidän näkökulmaastamme) poikkeustapauksissa. Koko Kiina pyörii mekanismilla, josta käytetään nimitysta guanxi. Siinä ei vain makseta tietynlaisista palveluksista vaan myös testataan, miten pitkälle vastapuoli on lojaali. Meillä ei tällaista käytäntöä ole, ja olemme nyt ihan ymmällämme, miksi kiinalaiset ovat katkoneet meiltä kaksi tietoliikennekaapelia ja yhden kaasuputken, ja koko ajan mediassa toistellaan, että kyseessä täytyy olla vahinko, koska Kiinalla ei ole mitään syytä katkoa meidän kaapeleitamme ja putkiamme semminkin kun meikäläisen logiikan mukaan koko hommasta on vain haittaa Kiinan maineelle.
Kiinalla oli oman logiikkansa mukaan täysi syy katkoa ne kaapelit ja kaasuputket. Ensinnäkin Kiina teki tämän jokseenkin niin avoimesti kuin voi. Oli kohtalaisen helppoa saada selville, mikä oli se alus, joka siinä vaurioiden kulmilla liikkui. Lisäksi pohjaan pudotettiin sen ankuri tillilleen sen katkaistun kaasuputken viereen, ja siitä oli kuntötarkoituksiin siististi katkaistu toinen sakra – sakara ei siis ollut katkennut. Ankkuri ei myöskään olisi vahingossa irrotessaan älynnyt asettua justiinsa siihen putken viereen, kuten tiedämme kaikki, joilta on tavaroita vedessä käsistä irronnut. Kolmanneksi löytyi myöhempiä kuvia, joissa kyseisestä laivasta puuttui toinen keula-ankkuri – alus siis päästettiin vastoin kansainvälisiä normeja seuraavasta käyntisatamasta lähtemään ilman tätä toista keula-ankkuria, ja tämä tehtiin nimenomaan siksi, että olisi ilmiselvää, että tämä oli nyt todellakin se kiinalaisalus, joka ne putket oli katkaissut.
Tämä merenalaisen infran tuhoaminen on kiinalainen tapa selvittää, miten ahneita suomalaiset ovat. Kiinalaisten mukaan kaikki maailman ihmiset ovat ahneita, ts. heitä voidaan lahjoa, mutta pitää myös tietää, minkä verran ihmiset sietävät itseensä kohdistuvia väärinkäytöksiä, sillä sitä vartenhan lahjonta tapahtuu. Tämä oli juuri nyt välttämätöntä selvittää, sillä kiinalaiset olisivat halukkaita perustamaan vähän tehtaita Kotkaan ja Haminaan. He eivät kuitenkaan perusta niitä sinne huvikseen – kyllä maailmassa piisaa paikkoja, minne rakennella akkutehtaita. He halauvat tietää, minkä verran he voivat simputtaa suomalaisia, jos ne tehtaat Suomeen rakennetaan. Jos tehtaat saadaan rakentaa, vaikka nuo tihutyöt on tehty, Suomi sitoutuu sietämään tehtaiden toiminnassa joitain kiinalaisia erityispiirteitä esimerkiksi suhteesssa Venäjään.
Eilen illalla oli tekkarissa Kotkan kaupunginjohtaja, joka joutui vastaamaan kysymykseen kiinalaisten Kotkaan kaavaileman akkutehtaan venäläiskytköksistä, jollaisia oli ilmennyt. Hänen esiintymisessään oli omalaatuisuuksia, jotka kaikki useamman vuosikymmenen opettajina toimineet tunnistivat heti. Mutta kiinalaisittain on nimeomaan oleellista, että myös sillä varustamolla, jonka laiva katkoi ne kaapelit ja kaasuputken, piti olla venäläiskytkös, sillä on sillä akkutehtaallakin.
Kiinassa valehteleminen on arvostettua toimintaa ja se, joka uskoo valheen, tuomitaan. Samoin kuin valheen uskomisessa, myös huijaamisessa – joka sekin on Kiinassa hyveellistä – huijattavalla pitää olla taju siitä, että häntä huijataan. Jo koko huijaamisen ansiokkus perustuu nimenomaan sille, että huijattava suostuu huijatuksi, vaikka tietää tilanteen. Tällöin huijatuksi suostuminen on merkki huijatun arvostuksesta huijaajaa kohtaan ja sitoutuminen siihen, että huijaaja voi toimia samoin myös jatkossa.
Kiinalaisaluksen nimeä on naureskeltu, mutta se on kiinalaisittain ihan looginen, vaikka sitä logiikaa on nyt sovellettu englannin kieleen. Esimerkiksi iso on kiinaksi dà 大，ja jos joku on tosi iso, pannaan vain kaksi dà:ta peräkkäin, jolloin saadaan dádá 大大. Siipä Newnew tarkoittaa kiinalaisella logiikalla vain upouutta.
Mutta olen minä tehnyt jotain sovinnaistakin, vaikka nämä ovat edellisen sesongin puolelta. Minähän puuhastelen näitä kansalaisopistolla, ja siellä pitää aina saada uunilliset mahdollisimman täyteen. Niinpä joskus jotkut esineet joutuvat odottelemaan polttoja vuorojen yli, että saadaan mahdollismman tehokkaat uunien täytöt. Jokseenkin tavanomaisinta, mitä olen keramiikassa ikinä tehnyt, on tämä pieni kannu, johon mahtuu puoli litraa nestettä.
Yhden mukin reunaan yritin männä lukuvuonna tehdä pikkuruisen heinäsirkan istua nököttämään. Saattaa olla, että tunnistettavuus olisi parempi, jos lasitetta ei olisi näin paksusti, mutta voi myös olla, että heinäsirkka ei ole heinäsirkka ilman tuntosarvia. Mutta kaikkea ei voi saada. (27.10.2023)
En ole aiemmin sotkenut lasitteita sekaisin keskenään. Olen kyllä pistänyt samaan työhön monia tekniikoita ja useita lasitteitakin, mutta aina ennen selkeästi erillään. Kiinalaiset museot ovat väärällään niitä keraamisia hevosia, joiden värit ovat vain lasitteista, mistä seuraa, että värit vähän liukuvat sumeasti toisiinsa. Tänä sesonkina olen kokeillut samaa ensin pariin hutilautaseen – hyviä kukkalautasia... – ja kolmanteen, missä oli noissa edellisissä lautaskokeiluissa valjenneita kikkoja yhdistettynä vahvaan reliefiin ja hituseen engobea, joskin jo savimassa oli vähän siniertäväksi värjätty, millä pyrin siihen, etteivät värit aivan karkaisi käsistä.
Sotaisan kauden sotkumuki
Oheisessa mukissa, johon ovat tulleet vaikutteet meneillään olevasta sotaisasta maailmankaudesta, ei ole reliefiä, mutta monia ed. jippoja on sovellettu tähänkin. Kuvasta ei ehkä näy, mutta sisäosan reunassa on himmeästi celadonlasitteessa samaa kuviota kun ulkopuolella, toisin vain puolikkaina.
Muitakin töitäni oli pullahtanut ulos uunista, mutta niissä ei ole kehumista. Jopa yksi takuuvarmaksi aiemman kokemuksen perusteella uskomani juttu oli mennyt aivan pieleen... (8.12.2024)
Joululahjakässät voi nyt julkaista
Koska joulupukit ovat nyt käyneet, voin tässä paljastaa joululahjoiksi menneet käsityösuoritukset.
Isäntä sai kaksi pipoa ja kaksi sukkaa. Urakoin kaudella enemmänkin pipoja, itselleni yhden huppumallisenkin, mutta ne ovat tavanomaisia ja kaikki yksivärisiä. Mutta isännän sukat ovat toista maata. Pääosin niissä on sama malli kuin itselleni viime vuonna tekemissäni, eli niissä on maaseuturesidenssikäyttöä silmälläpitäen erittäin paksu neulos – paksun langan lisäksi yhdistelmä kuvio- ja kirjoneuletta – sekä nahkapohjat. Isännän pohjanahan ommel eroaa omien sukkieni versiosta, joissa siis vain pistelin läpi sukan sisäpuolelle. Näissä isännän sukissa sitä vastoin on oikein randi tehtynä suutarinpistolla.
Ouluun tonttuilin tällaisen minun tekemäkseni aika hillityn teekupin. Vaikka on hillitty, tässä on vähän kaikkea… (25.12.2024)
