Koska rupesi pää sekoamaan Punaisen huoneen unen kanssa, katsoin väliin Yle Areenalta saksalasisen poliittisen jännärisarjan ZERV – Zeit der Abrechnung. Tapahtumien väitetään olevan todellisuuspohjaisia, ja ne sijoittuvat vuoteen 1991 eli puheena on Saksojen yhdistyminen. Mutta tässä, toisin kuin Deutschland-sarjoissa, tapahtumat yhdistetään Jugoslavian hajoamissotiin, kun Deutshlandin viimeisessä setissä jouduttiin Afrikan mantereelle– eikä tuo viimeinen Deutschland-sarja toki vielä ulottunut Wendeen.
Jokunen vuosi sitten ilmestyi paljon Itä-Saksan viimeisiin aikoihin ajoittuvaa kirjallisuutta, suomalaistakin. Lueskelin kaiken, minkä käsiini sain, samoin kuin olen katsonut viimeisen Deutschlandinkin moneen kertaan, ts. aina, kun se on tullut telkkarista.
ZERV:issä käsitellään niitä vaikeuksia, joita kohdattiin, kun DDR:ää purettiin. DDR:ssä oli tietenkin omat mahtimiehensä, joilla oli omanlaisensa suhteet pitkin maailmaa. Ja ne olivat tietenkin aivan erilaiset ja eri suuntiin kuin Länsi-Saksalla. Itä-Saksassa eivät kaadetusta järjestelmästä luopumaan pakotetut mahtimiehet olleet uudesta lakiperäisestä systeemistä kovin innostuneita. Jotkut, jotka olivat alkaneet käyttää sekavoituvaa tilannetta hyväkseen jo hyvissä ajoin ennen tapahtumien kulminoitumista, vaikuttavat tämän tv-sarjan mukaan eläneen aika vahdikasta elämää.
Oli vaikea tietää, ketkä olivat hyviksiä ja ketkä pahiksia. Ja päähenkilöpoliisitar järkyttyyi, kun käy ilmi, että hänen oma isänsä on kardinaalipahiksia, ja itse asiassa tämä kuolleeksi luultu isäpappa viettääkin hulppeaa elämää uudella nimellä, uudella perheellä, laittomista asekaupoista käärityillä rahoilla.
Mutta. Tämä ei ole pelkästään synkkä tarina. Ajat muuttuvat, ja ne kannattaa ottaa vastaan mielenkiinnolla. Kaikki eivät voi aina voittaa, vaikka jotkut niin tekevätkin…(27.6.2023)
