Kazuo Ishiguron Yösoittoja kostuu viidestä novellista, joissa seikkailevat joiltain osin samat henkilöt vähän eri rooleissa ja eri vinkkeleistä. Musiikki liittyy kertomuksista kaikkiin. Pääteema on oikeastaan, että kuka on pärjännyt elämässä, kenen mielestä ja millä kriteeteillä – ja mitä sitten?
Useammassakin novellissa on jossain mitassa epäonnistuneiksi katsotavia muusikoita, jotka kohtaavat tähtiä, mutta tähdet eivät sitten osoittaudukaan niin hienoiksi ihmisiksi kuin on luultu. Eivätkä varinkaan niin onnellisiksi. Viimeisessä novellissa Sellisti katumuusikko muistelee tosi lahjakasta, arvostetun opettajan johdolla opikellutta kaveriaan, joka sinä kesänä, kun he tapasivat, tapasi myös amerikkalaisen naisen, joka sanoi olevansa virtuoosi ja voivansa auttaa tuota kaveria kehittymään samanlaiseksi. Käy kuitenkin ilmi, ettei nainen ollut edes koskenut selloon kuin viimeksi 11-vuotiaana. Sen, että hän oli silti virtuoosi, hän selitti sillä, että hän oli ollut lapsena niin lahjakas, ettei hänelle löytynyt riittävän pätevää opettajaa, ja niinpä hän päätti itse varjella lahjakkuuttaan lopettamalla koko sellonsoiton, ettei lahjakkuus vahingossa turmeltuisi. Näin virtuoosimainen lahjakkuus oli nyt visusti säilynyt yli kolmekymmentä vuotta... Kesän päätteeksi nainen oli menossa naimisiin golfia harrastavan liikemiehen kanssa pikkukaupunkiin. Katumuusikko oli päätynyt muistelemaan tätä kaveria, koska tunnisti tämän seitsemän vuotta myöhemmin torilla, jonka laidan ravintolassa soitti bändinsä kanssa. Kaveri oli lihonut, tällä oli puku, ei kuitenkaan kovin hyvä, ja vaikutti siltä kuin tämä olisi ollut lomalla toimistosta. Katumuusikko arveli menevänsä juttelemaan vanhan kaverin kanssa, jos tämä vielä tulee. Tämä ei tietenkään tullut…
Järjestyksessä toinen novelli Come Rain or Come Shine on surullinen tragikoomisin maustein. Puhe on siitä, miten ihmiset muuttuvat ikääntyessään. Kertojaminä muistelee, miten he olivat Emilyn kanssa keskustelleet nuorina musiikista. Nyt aikuisena kertoja on bisnesnaiseksi kehittyneen Emilyn ja tämän miehen luona vierailulla. Tuo pariskunta ei tosiaankaan asu enää kommuunissa. Kertoja löytää asunnossa yksin ollessaan muistikirjan, jossa Emily mm. valittaa, millainen riesa kertoja aina on. Kertoja turmelee kirjasta joitain sivuja vahingossa, minkä Emily taatusti huomaisi. Emilyn mies neuvoo puhelimitse lavastamaan sivujen rutistumisen naapurin koiran Hendrixin tuhoiksi sanoen mm.: "Suunnilleen vuosi sitten meillä oli mielettömän kallis kuvateos, jossa oli taiteellisia kuvia homopojista casbaheissa Pohjois-Afrikassa. Emily piti kirjaa sohvapöydällä avattuna tietystä kohdasta, koska se sopi hänen mielestään sohvaan. Hän suuttui aina, jos satuin kääntämään sivua. Mutta noin vuosi sitten Hendrix tuli käymään ja söi koko kirjan."
Tämä novellikokoelma ei vedä vertoja Ishiguron romaaneille, mutta ihan mukavia välipaloja nämä ovat. (22.9.2022)
