Kun minä olin nuori, ruoka oli hyvää, kun sitä oli riittävästi, ja olen edelleen samalla kannalla, enkä oikeastaan ymmärrä sapuskasta saivartelijoita, olipa saivartelun syy mikä tahansa paitsi kala-allergia. Mutta nyt on sellainen aika, että reissuun ei pääse. Siis sellaisiin paikkoihin, jotka minua sattuvat kiinnostamaan eli minne minulla on oman tulkintani mukaan jotain asiaa. Minähän en ole eläessäni matkustanut minnekään vain huvikseni, rantalomailija kun en ole.
Lisäksi olen kyllästynyt joogaan, joten ostin itselleni joululahjaksi Helena Hallenbergin teoksen Aivo-qigong 2. Bongasin sen sattumalta kirjakaupassa, ja ihmettelin, voikohan tämä olla SE Helena Hallenberg, joka oli aikanaan mielenkiintoisin islamista kirjoittaja, hän kun mainitsi myös arkisista epäpuhdasoppisista seikoista tai puhdasoppisten seikkojen mukaan mutta ei-puhdasoppisista motiiveista toimimisesta teksteissään. Ainakin nettitiedoista voisi päätellä, että kysessä on sama henkilö. Nyttemmin hän vain on perustanut kiinalaiseen terveysliikuntaan liittyvän firman, mihin liiketoimintaan kuuluu tämä ostamani kirjakin.
Koska se on joululahja, ja nyt on vielä monta yötä pukin tuloon, en ole sitä tietenkään lukenut, mutta lainasin kirjastosta hänen ja toisen islamspesialistimme Irmeli Perhon teoksen Ruokakulttuuri islamin maissa.
Aivan mahtava kirja!
Arabeilla itsellään, karujen olojen paimentolaisilla, ei ollut korkeakulttuuria, ja kun islam syntyi 600-luvulla tässä vuoristoisessa erämaassa Mekassa, siellä ei ruuallakaan brassailtu. Mutta islam levisi valloitussotien myötä ripeästi. Käsillä oleva kirja kertoo niistä ruokakulttuureista, joihin islam törmäsi ja joita se omaksui. Mutta vaikutteita ei siirtynyt vain muilta muslimeille, vaan islamin kautta kiertäneet ruoat levisivät heiltä eteenpäin. Niinpä kirjan myötä päästään jopa Amerikkaan. Kalkkunan matkasta eurooppalaisiin ruokapöytiin nimittäin kerrotaan, että kaikki uudesta maailmasta tullut oli espanjalaisille aluksi intialaista kuten juuri kalkkuna. Brittein saarille levitessään kalkkuna tuli sinne Turkista, joten kalkkunaa alettiin sanoa "turkkilaiseksi", ja kun se kulkeutui englanninkielisten siirtolaisten mukana ikään kuin takaisin alkuperäisille kotiseuduilleen, nimeksi omaksuttiin Amerikassakin turkey.
Arabian niemimaa oli tuohon islamin syntyaikaan Iranin satraaappikunta. Minähän olen isännän häpeäksi valtavan iranilaismilinen, ja se johtuu siitä, että vuoden 2000 kieppeissä Iranissa äärimmäisen väliaikaiseksi osoittautuneessa liberaalissa vaiheessa tehtiin Telluksen paras graafinen suunnittelu etujoukkonaan ryhmä nimeltä The Fifth Colour; samoihin aikoihin farsi oli blogosfäärin yleisin kieli ja englanti vasta kakaosena. Se, että siinä(kin) maassa pääsee alituiseen valtaan jokin hirmuhallinto jollainen siellä nytkin on ja on ollut aina vuodesta 2005 Ahamadinejadista lähtien, harmittaa minua hirmuisesti. Onkin melkein liikuttavaa, että Iranilla on johtajat, jotka halausivat nuijia lännen tohjoksi, ja samaan aikaan sillä on myös kansa, joka älyllisesti pystyisi tekemään sen, mutta uskonnollinen johto ei halua, että sen "lännen nuijimisen" tekevät taiteilijat ja älyköt vaan he haluavat tehdä sen itse. Siinä sitä on dilemma.
Mutta yhtä kaikki, tässä kirjassa on ehkä eniten puhetta juuri iranilaisperäisestä ruoasta, tai ainakin minä edellämainitusita syistä kiinnitin siihen eniten huomiota. Iranissa on kautta aikain syöty meikäläisen joulupuuron kaltaista maitoon keitettyä puuroa kanelin ja sokerin kanssa, ja Iran ja Suomi ovat maailman ainoat kansat, joiden perinneruoka on mämmi. Iranissa se on nimeltään samano. Se valmistetaan samoin kuin mämmikin eli ensin keittäen ja sitten paistaen uunissa, joskin vehnästä. Samano on uudenvuoden juhlan ruoka, ja samaan juhlapöytään kuuluvat myös maalatut keitetyt munat.
Iranista on kotoisin mauste nimeltä sahrami, josta Hallenberg ja Perho kirjoittavat, että "Sahramin uskottiin olevan hyväksi sydämelle ja karkottavan alakuloa, mutta liikakäytön vaarana mainittiin kuoleminen nauruun." Iranilaisilla on ehkä hieman enemmän kuin muilla muslimeilla taipumusta ottaa iloa irti elämästä. Viinirypäle on kiinaksi putao, mikä kuulema tulee persain sitä takoittavasta sanasta badeh, ja näin on siksi, että viiniköynös ja sen myötä rypäleviini saapuivat Kiinaan iranilaisten kauppiaiden tuomina. Iranin Sirazin alueen rypäle on edelleen suosittu viininvalmistuksessa. Viinin keksimisestä Iranissa kertoo legenda, jonka mukaan sikäläinen myyttinen kuningas oli pelastanut linnun käärmeeltä, ja lintu oli antanut kiitokseksi siemeniä, joista kasvoi rypäleitä. Rypäleistä tehtiin mehua, joka kerran sitten lämpimässä pilaantui niin, että sen katsottiin olevan myrkkyä. Mutta juuri silloin sairastui kuningatar, joka vaivoistaan päästäkseen halusi kuolla ja pyysi tarkoitukseen tuota myrkkyä. Mutta kas, kuningatar sammui ja herättyään oli täysin parantunut. Niinpä Iranissa oltiin poikkeuksellisen haluttomia alistumaan islamin viininjuontikieltoon. Marco Polokin jo kertoi 1200-luvulla, että iranilaiset uskottelivat, et jos viiniä lämmittää, se ei enää ole viiniä ja silloin muslimi voi juoda sitä.
Jaakko Hämen-Anttilan mukaan ei tiedetä, istä Omar Khayyam oli kotoisin, mutta Hallenberg ja Perho kertovat, että Iranista. Hän oli ns. juopunut suufi, joka kuvasi mystisiä kokemuksiaan metaforalla juopumuksesta.
Sana alkoholi tulee arabian sanasta al-kuhul, ja yksi elämän suurista paradokseista onkin, että alkoholin tislaus lienee alkoholikielteisten muslimien keksintö. Se tosin ei alkujaan tarkoittanut alkoholia meidän nykymerkityksessämme vaan kaikenlaisia hienojakoisia jauheita – ennen kaikkea Iranissa tuotettua antimonisulfidia – siinä kun tilaamisen seurauksena pannuun jäävää sakkaa. Varsinaista kuhulia käytettiin kulmakarvojen ja silmäluomien värjäämiseen, mistä johtuen sanasta kuhul tulee myös suomen silmienrajauskynästä käytettävä sana kajal. Tämä oli siis ensin, tämä meikkaaminen, ja viina vasta sitten, ja alkoholin tislauksen laitteineen keksi irakilainen alkemisti 700-luvulla, joskin saman tien opittiin tislaamaan myös parfyymeja.
Viinin lailla myös kahvi yleistyi suufimystikoiden keskuudessa, nyt siksi, että se auttoi pysymään hereilä pitkissä yöllisissä dikr-rukousistunnissa. Tämän snaijasivat ensimmäisin jemeniläiset, ja ensimmäinen kahvinjuoja jopa tiedetään nimeltä: suufisheikki Ali ibn Umar al-Shadhili (k. 1418).
Samantapaista vastahakoisuutta kuin viinin kieltämisessä on Iranissa kohdattu oopiumin suhteen. Iranin nykyistä komentoa eli Iranin islamilaista tasavaltaa perustettaessa 1979 oppiumia ei kielletty, vaikka kaikki alkoholi kiellettiinkin. Tilanne on virallisten kieltojen tasolla kyllä sittemmin muuttunut, mutta jos sikäläistä kaunokirjallisuutta lukee, niin käytännössä ilmeisesti ei.
Helena Hallenberg ja Irmeli Peho ovat tehneet aikoinaan yhdessä myös arabian kielen alkeisoppikirjan nimeltä Seesam aukene! Seesami on ikivanha viljelyskasvi, jota on kasvatettu Intiassa jo 2000 eaa ja Lähi-idässäkin 1000 eaa. Se on sillä tavalla kinkkinen, että sen hedelmät pyrkivät avautumaan kypsyessään, joten jos siemenet haluaa, hedelmät pitää korjata tillilleen oikea-aikaisesti. Taikasanat Seesam aukene juontanevat alkunsa siihen, miten hedelmien aukeamista on tarkaan vahdittu.
Tämä kirja ei suoranaisesti vähentänyt vanhaa iranilaismielisyyttäni vaan pikemminkin sai entistä enemmän ihmettelemään, miten siellä edelleen onnistutaan pitämään pystyssä sitä väkivaltaista uskonnollista hallintoa. Sen minä kyllä hyvin ymmärrän, että shaahi eli amerikkalaiset piti silloin 1979 saada pois maasta keinolla millä hyvänsä, ja uskonnollinen vallankumous oli siinä katastrofitilanteessa ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Nyt Iranissa on kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä koulujärjestelmä ja korkeakoulututkinnot ovat yleisempiä kuin missään muualla Lähi-idässä Israelia lukuunottamatta. Demografiselta rakenteeltaan Iran on läntisiin yhteiskuntiin verrattuna hyvin nuori. Tämä hyvinkoulutettu isänmaallinen nuori kansa pystyisi kyllä pitämään amerikkalaiset käsivarren mitan päässä, vaikka se uskonnollisesti kvasiperusteltu väkivaltakoneisto lopetettaisiinkin. Tätä mieltä minä olen. – Kukaan muu ei ole... (20.12.2022)
