Viime kuun lopulla kävin yksillä sukusynttäreillä. Kävi ilmi, että päivänsankarin toinen tytär puuttui. Tämä oli kuulemma vielä kesätöissä jonkun automerkin merkkikorjaamolla, mihin puolestaan oli syynä se, että tyttö kenties hieman yllättävästi opiskeli autonasentajaksi – vanhemmat ovat muusikko ja näyttelijä. Suku oli heti vaatimassa isän välityksellä tytöltä mitä pikimmässä tulevaisuudessa luentoa sähköautoista, mutta tytön isä ei luvannut sitä, koska sähköautot ovat opetusohjelmassa vasta tulevana eli siis nyt jo meneillään olevana lukuvuonna.
Että voisin mahdollisilla tulevilla sukujuhlilla keskustella tämän nuoren sukulaisen kanssa asianmukaisesti, päätin lukaista, kun se kirjaston hyllyssä silmään pisti, Richard Munsonin elämäkerran Nikola Teslasta (1856–1943), eksentrisestä sähköinsinööristä, jonka mukaan Elon Musk on nimennyt oman, ymmärtääkseni edelleen markkinoiden tunnetuimman sähköautonsa.
Nikola Tesla oli kotoisin alueelta, joka on aina ollut jatkuvan myllerryksen alaisena, kylästä, joka nykyisin kuuluu Kosovoon. Hänen perheensä oli serbejä ja perheen pää ortodoksipappi. Keksijän luonteen Nikola peri kaiketikin äidiltään, joka kehitteli kotitaloudessa hyödyllisiä mekaanisia laitteita.
Isälleen Nikola oli pettymys, mihin vaikutti sekin, että perheen vanhin poika, suuresti ihailtu ja lahjakas Nikolan isoveli, kuoli nuorena, ja kotiin muodostui kulttimainen käytäntö haaveilla, mitä kaikkea tästä vanhimmasta pojasta olisi tullut, jos olisi elää saanut. Isä ei luottanut nuorempaan poikaansa, vaikka muu perhe toki sai isän mentyä edes kuulla Nikolan saavutukista ja ihaili niitä kyllä.
Tesla kärsi jo varhaisessa(kin) nuoruudessaan pari kuoleman kieliin vienyttä tautia, joukon tapaturmia ja muita onnettomuuksia, joista selviämisellä oli pari seurausta. Toinen oli mikrobikammo ja toinen se, että hän alkoi pitää itseään haavoittumattomana. Useimmat meistä joutuvat kehittämään jonkinlaisen selviytymisstrategian suhteessa sosiaaliseen konfrontaatioon, ja Munson siteeraa tässä yhteydessä Teslan omaelämäkertaa: epäilemättä yksi Teslan luonteenkehitystä leimaava tapahtuma liittyi siihen, kun hänen kotikaupunkinsa kovanaama hakkasi Teslan kaverin mukamas siitä syytä, että tämä oli kammannut tukkansa keskeltä jakaukselle. Tesla laati itselleen saman frisyyrin. "Sitten sain samanlaisen selkäsaunan, joka ei perusteellisuudessaan jättänyt toivomisen varaa". Tyyppi murjoi Teslaa tämän jälkeen joka koulumatka noin vuoden ajan, minkä johdosta Tesla opetteli nyrkkeilemään, ja kohta hän saattoikin antaa takaisin samalla mitalla. Mutta juuri, kun Tesla oli alkanut nauttia näistä nyrkkeilykohtaamisista, tappelupukari valitettavasti ammuttiin jossain kahakassa. Mutta ei se mitään, Tesla tuli olemaan kiinnostunut nyrkkeilystä urheilulajina koko lopun ikänsä. Mitä tuohon mikrobikammoonkin tulee, hän oli varsinkin vanhemmiten hyvinkin läheisissä kanssakäymisissä pulujen kanssa, kaikkein pahimpiin taudinpesiin, vaikka samaan aikaan hän kieltäytyi edes kättelemästä ihmisiä. Joten mikrobihysteriakin lienee liittynyt pikemminkin ihmisiin kuin bakteereihin ja viruksiin.
Huolimatta isän alkuun kovasta vastustuksesta Tesla pääsi lopulta insinöörikoluun Itävältaan, Graziin, missä hän hyökkäsi samalla vimmalla kuin luonnontieteiden myös kirjallisuuden ja kielten opintojen kimppuun edeten huipputahtiin, joskin ehkä terveyden kustannuksella. Isältä saatu kritiikki tämän johdosta lannisti Teslaa sen verran, että okei, hän rupeaa sitten peluriksi. Jotkut tekivät johtopäätöksen, että Tesla oli alkanut käyttää sukulaisten opintojen tukemiseen tarkoitettuja rahoja irstailuun ja lopettivat rahoituksensa. Myös stipendi evättiin.
Ja sitten Tesla suorastaan katosi. Ja löydetiin 300 kilometrin päästä, missä hän oli töissä jonkun insinöörin työkalufirmassa ja joi ja pelasi palkkansa, sillä huolimatta matemaattisista kyvyistään Teslalla oli tapana lähinnä hävitä pelissä. Pian Tesla joutui tekemisiin poliisin kanssa – irtolaisuudesta – mikä sysäsi hänen isänsä sellaiseen epätoivoon, että tämä kuoli pian sinä samana vuonna 1879. Munson ei kyökkipsykologisoi, mutta minulle tulee mieleen, että tässä oli kyseessä isän ja pojan välinen "nyrkkeilyottelu". Munson esittää peliriippuvuudesta paranemisen kuin seinään perustuneen Teslan äidin nokkelaan temppuun – niin kuin Tesla itse kertoo elämäkerrassaan – mutta itse kannatan tuota omaa isä vs. poika nyrkkeilyotteluhypoteesiani, joka päättyi pojan absoluuttiseen voittoon, sillä isähän kuoli. Sitä paitsi Tesla ei tosiasiassa edes lopettanut pelaamista mitenkään kertaheitolla.
Tesla jatkoi kulkuaan Prahan Kaarlenyliopistoon, missä hän viihtyi, sillä "kunnianhimoisia taitelijoita riitti ja älykästä seuraa löysi joka puolelta". Jälleen sukulaiset rahoittivat hänen opintojaan. Lähinnä Teslaa kiinnostivat sähkömoottorin ongelmat. Matka jatkui Budapestiin, missä Edison oli rakentamassa puhelinkeskusta. Budapestissa Tesla oli alkusi töissä lennätinvirastossa, mutta kyllästyi siihen pian, sillä hän halusi keskittyä omiin ideoihinsa, oli rahaa tai ei. Seurauksena oli Teslan oman luonnehdinnan mukaan täydellinen hermoromahdus: kuume ja raju sykkeen nousu. Yleensä Teslalla oli tapana lukea kaikki mahdollinen vain ja vain omaksi ansiokseen, nekin tapaukset, joissa hän oli saanut hyvinkin suurta apua muilta, mutta hermoromahduksesta hänet pelasti poikkeuksellisesti hänen omankin arvionsa mukaan ystävä nimeltä Antal Sziget, insinööri ja Teslan lailla myös runouden harrastaja.
Munson toistaa varmaan silkkaa amerikkalaisuuttaan väitettä, että Tesla olisi ollut eristäytynyt. Sen perusteella, mitä Munson itsekin kirjoittaa Teslan ystävistä, tuttavaista, henkisistä ja materiaalisista tukijoista ja toimeksiantajista, tämä ei ollut eristäytynyt ainakaan suomalaisilla mittapuilla. Mutta epäilemättä hän oli itsekeskeinen. Budapestista Teslan matka jatkui erilaisten kontaktien välittämänä pitkin Eurooppaa tehden keksintöjä sähkö suhteen, hankkien patentteja, kirjoittaen artikkeleita… en tosiaankaan käsitä, miten tällaista ihmistä voidaan pitää eristäytyneenä. Pariisissa Tesla työskenteli ensimmäisen kerran Edisonille, ja lähti siitä sitten New Yorkiin. Alussa hän joutui sielläkin kerran vähän pulaan, mutta eipä aikaakaan kun hänestä oli tullut ylellisyydestä nautiskeleva, tilausprojektiensa ohella monipäisin palkatuin henkilökunnin omia laboratorioitaan ylläpitävä julkkisnero.
Sähkö oli Teslan teema. Sehän on edelleen jossain määrin arvoituksellinen asia – sitä ei ole olemassa luonnossa sellaisenaan suoraan hyödynnettävässä muodossa. Teslankin mielen syövereissä mystisen sähkön ympärille kietoutui ilmiöitä, joiden tieteellisestä totuudesta ei ole täyttä varmuutta. Tesla oli jo nuoruudessaan tullut vakuuttuneeksi siitä, että hän ol herkkä unversumin säteilyille, jopa viesteille, ja myöhemmin jo Amerikassa ollessaan hän oli saanut näin etukäteen tiedon sisarensa kuolemasta. Hänen suuri unelmansa tuottaa sähköä ilmaiseksi kaikille – mikä ei kiinnostanut hänen palveluksiaan käyttäviä sähköyhtiöitä, jahka sellaisia Teslan (ynnä muiden) keksintöjen pohjalta syntyi – oli hänelle vain välitavoite, sillä loppujen lopuksi hänen mielestään oli vain ajan kysymys, milloin päästään viestimään universumin kaukaisimpienkin osien kanssa.
Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, millaista aikaa elettiin. Teslan kiivaimpina luomisvuosina 1800-luvun lopulla naiset liihottelivat maata viistävissä, monimutkaisesti laskostetuissa turnyyrihameissa ja isoissa mielikuvituksekkaissa hatuissa, herroilla oli knallit ja hienostuneet kävelykepit, ja spiritismi oli suurinta huutoa. Jopa Edison oli kiinnostunut ajatuksensiirrosta ja suunnitteli välinettä, jolla voitaisiin kommunikoidan vainajien kanssa, ja radion keksimisestä kunnian saanut Marconikin väitti saaneensa usein eetteristä signaaleja, jotka tulivat jostain maapallon ulkopuolelta, mahdollisesti tähdistä, kuten hän arveli.
En pidä tätä kaikkea läheskään niin hulluna kuin Munson antaa ymmärtää. Elettiin aikoja, jona kaikki muuttui, mm. sähköön liittyvien keksintöjen ansiosta, langattoman lennättimen ja radion sun muiden, mutta muutenkin. Paisuvien miljoonakupunkien kaupunkikuviin olivat 1800-luvun puolivälistä ilmantuneet jotakuinkin jokaista seinäpintaa täyttävät upouudet keksinnöt, julisteet, jotka tuoho aikaan olivat todella näyttäviä, tajannunräjäyttäviä. Ihmisen suuri ero muihin luomakunnan jäseniin on se, että hän pystyy kuvittelemaan maailman toisenlaiseksi kuin aistimillaan havaitsee ja luonnostaan aivoillaan tulkitsee, ja yleisesti ollaan sillä kannalla, että ihmisen maailmasta suurempi osa perustuu siihen, mitä hänen päänsä sisältö omia aikojaan tuottaa kuin siihen, mitä tietoa aistimien kautta tulee, ja viimemainitustakin aina yhä suurempi osa on ihmistekoa. Pysyessään kuvittelemaan asioita, joita ei ole faktisessa todellisuudessa olemassa – vielä! – ihminen pystyy faktisesti olemassolevista komponentteja hyödyntäen visoimaan aina vain uusia todellisuuksia, joita kykenee faktojen perusteella ja mielikuvitustaan hyödyntäen konstruoimaan konkreettiseen todellisuuteen asti. Tämä tilanne oli 1800-luvun lopussa aivan uudella tavalla "avannut" järjen ulottumattomissa olevia sfäärejä. Tesla totesi omelämäkerrassaan, että aivoissamme on "joitain hienoja säikeitä, jotka antavat meille mahdollisuuden havaita totuuksia silloinkin, kun looginen päättely […] on turhaa". Tämän hän arveli koskevan kaikkia ihmisiä, mutta itsestään hän kertoi, että hän kykeni vastaanottamaan avaruuden kosmisia häiriöitä, jotka välittivät tärkeitä tietoja. Joskus hän suorastaan sanoi, että häntä johdatti henki, mutta hän ei kuulemma aina heti tajunnut sen tarkoitusperiä. Koneidensa hän katsoi syntyvän sisäisinä näkyinä, joita hän mielssään tutki ja työsti. Munsonin sanoja lainatakseni: "Yliluonnolisen ja innoitavan välinen raja oli Teslan elämässä ohut".
Tesla järjesteli alkuun toimekisantajien vaatimuksesta, myöhemmin oma-aloitesestikin, näytöksiä sähkön ominaisuuksista. Ne saivat yleisön haltioihinsa. Mutta nämä alkujaan myynninedistämistapahtumat muuttuivat ainakin Munsonin kuvausten perusteella joksikin, mikä oli sirkuksen ja tuolloin vielä keksimättä olleen happening-taiteen välimailta. Itse asiassa Tesla pitkin insinöörejä taiteiljoina. Tesla menetti kaiken aikaa kiinnostustaan niihin asioihin, joihin hän varsinaisesti oli saanut rahoituksen, ja lopulta hän vaati yhteistyön edellyttävän, että mm. tilaajan omat asiantuntijat eivät saaneet lainkaan puutua siihen, mitä hän puuhasi.
Mitä jatkui siihen asti, kun luksushotelli yksi toisensa jälkeen hääti hänet kattonsa alta maksamattomien laskujen takia samaan aikaan, kun hän osteli kallita vaatteita aina, kun sai vähän rahaa, ja syötteli yökaudet puluja puistossa…
Vaikka hän köyhtyi, hän piti vuosittain 75-vuotissyntymäpäivistään lähtien syntymäpäivänään lehdistötilaisuuden, jossa kehui itseään. Hän oli ainakin oman tulkintansa mukaan onnistunut toteuttamaan jokaisen suuren haaveensa. Jossain tilaisuudessa hän väitti jopa saavuttaneensa ylettömästi maallista mammonaa, ja jossain vaiheessahan se oli ollut totakin. Hän väitti eläneensä poikkeukselisen onnellisen elämän. Tosiasiassa hän oli kärsinyt pitkiäkin jaksoja masennuksesta, jota oli itsehoitanut sähköiskuilla, joiden antamiseksi itselleen hän oli kehittänyt laitteen, "kehonelvyttäjän".
Hänen viimeinen uusi ystävänsä, toimittaja Kenneth Swezey totesi: "Tesla eli 365 päivää vuodesta omassa maailmassaan, joka oli ihmeellinen yhdistelmä runollista mielikuvitusta ja tieteellisiä tosiasioita." Viimeisinä vuosikymmeninään Tesla oli erityisen kiinnostunut langattomuudesta ja kaavaili Swezeylle: "Kun langattomuus on toteutunut täydellisesti (…) pysytymme pitämään yhteyttä toisimme välittömästi etäisyydestä riippumatta"; hänellä olivat mielessään myös automobiilit, jotka pystyisivät toimimaan "aivan niin kuin niillä olisi oma älynsä". Robotiikka, joka hänen sanastossaan oli "teleautomatiikaa", olikin eräs niistä lukuisista aloista, joilla Tesla oli tulevaisuuden visionääri, ja teleautomaateista hän sanoi, että ne pystyvät myös tekemään eron oikean ja värän teon välillä. Tesla olikin ensimminen, jolle juolahti mieleen, että sähkömagneettisia aaltoja voitaisiin käyttää miehittämättömän ajoneuvon kuljettamiseen – ja tämä tapahtui vuonna 1897.
Pidän puutteena sitä, että Munson ei lainkaan kerro, mitä Tesla tuumi niistä kahdesta maailmansodasta, joita käytiin hänen elinaikanaan. Toistahan ei saatu loppuun ennen hänen kuolemaansa 1943. Tesla kehitteli omitusia aseita kuten kuuluisaa kuolemansädettään, mutta Munson ei kerro, seurasiko Tesla sotatapahtumia ja mitä hän niistä ajatteli. Osittain hänen asevisoinsa liittyvät asioihin, joista hän muutenkin oli kiinnostunut, mutta joille hän arveli olevan käyttöä myös armeijoille kuten eräs hänen telautomaattinsa, "miehittämätön torpedovene". Munson myöntää, että Tesla esitti antisemitistisiä lausuntoja, vaikka paheksuikin sitä sortoa, jota kohdistettiin serbeihin. Mutta sodasta sotana Munsonin tekstistä saadun kuvan mukaan Tesla ei piitannut pätkän vertaa. Vai?
Munson toteaa lopuksi, että Tesla ja Edison olivat viimeisiä teollisen vallankumouksen itsenäisiä keksijäsankareita. Heidän jälkeensä tieteen tekemisestä alkoivat vastata päämääräsuuntautuneesti ja erilaisin muinkin kuin yksityisten raharikkaiden mesenaatien varassa toimivin rahoitusmallein ylläpidetyt, tiedemiesten yhteistyöhön perustuvat tutkimuskeskukset. (16.8.2023)
